Illat valostuvat vauhdilla ja fasaanikukko toivottaa hyvät huomenet joka keväiseen tapaansa aamuviiden paikkeilla. Pikkulinnut katsastavat pihamaan asuntomarkkinoita ja nokkosperhosparvenkin näin jo säntäilevän vauhdikkaasti parvekkeella. Kevät on monella tapaa ihanaa aikaa, mutta mä en solahda siihen ihan niin sulavasti kuin syksyyn. Kevään kanssa palaset eivät loksahda yhtä luonnollisesti heti kohdilleen, vaan pitää pikkusen sovitella. Ja muistaa…
Kategoria: Yleinen
2021
Tässä on nyt muutama päivä uutta vuotta mutusteltu ja ihan hyvältähän se maistuu. Uudenvuodenaattona täällä satoi lunta tai oikeastaan kaikkea mahdollista. Vaikka sade tuli hetken aikaa vetenäkin ja lämpötila nousi hitusen plussan puolelle, pysyi satanut lumi onneksi maassa ja puiden oksilla. Niin pilvistä, sumuista ja tihkusateista oli, ettei kauempaa ammuttuja raketteja näkynyt, mutta muutamaa päästiin…
Blogin Instagram-tili
Blogilla on nyt myös Instagram-tili täällä, tervetuloa seuraamaan ja rupattelemaan! Tämä blogi on edelleen se ykkösjuttu, Instagram-tilin tein vain blogin tukijaksi. Ilmoitan siellä aina, kun olen julkaissut uuden kirjoituksen täällä. Postailen kyllä Instagramissa muutakin, ainakin tällä hetkellä lähes päivittäin. Näin kesällä näkyy kukkakuvien virtaa, syksymmällä varmastikin enemmän sisustuskuvia. Luonto- ja leivontakuvia mahtuu sekaan vuodenajasta riippumatta….
Uuteen aikaan
Talvea ei tullut. Nyt se on uskottava ja siirryttävä eteenpäin. Kellokin teki niin. Meillä on ollut tautia talossa ja koti laahaa vielä talvisissa tunnelmissa. Hidas reagointini kevään kolkutukseen johtuu myös osaltaan siitä, etten halunnut heittää toivoa talvesta menemään. Selityksiä löytyy. Mutta mihinkäs sitä niin kiire valmiissa maailmassa? Mitkään hälytyskellot eivät soineetkaan, vaikkei pääsiäispuput vielä hyppele…
Kauriiden paluu ja muita metsän eläimiä
He palasivat! Kauriskolmikko köpötteli pihan poikki taas – vihdoin! Ehdin jo olla huolissani. Pyysin yhtä niistä aiemmin talvella jättämään pihapensaan rauhaan. Tai en edes kunnolla pyytänyt, kaino kehotus se oli korkeintaan. ”Hei… Hei… Voisitko kenties napostella jotain muuta kuin niitä angervoja?”, vetosin vienolla äänensävyllä, mutta kauris jatkoi rauhassa mutusteluaan. Useamman kerran sain asiani esittää, ennen…
Liian monta marraskuuta
Tammikuu tuntuu aina tuplasti pidemmältä kuin muut kuukaudet ja nyt kun olemme taapertaneet marraskuisessa synkkyydessä jo toista kuukautta tänä vuonna, tuntuu siltä kuin olisi vuoden kolmas marraskuu jo menossa. Kuukausitolkulla kuraista pimeyttä alkaa riittää. Marraskuuta vastaan minulla ei ole mitään. Silloin alkaa tunnelmointi ja joulun aikaan laskeutuminen. Mutta nyt, kun joulu on jo takanapäin, tuntuu…
Mitä pyhiltä jäi – päiväysvanhat kermat kuivakakkuihin
Tänä vuonna yritin pitää erityisen tarkkaan huolen siitä, ettei turhia ostella. Ei turhaa krääsää, eikä turhia elintarvikkeita. Pohdin myös määriä tarkemmin. Suolaista ja makeaa pitää tietysti pyhien aikana olla reilusti, jotta kaikille riittää kaikkea niin paljon kuin navat vetävät, mutta ylenpalttisuuteen ei silti saisi sortua. Ja aika hyvin onnistuinkin! Eipä se lopulta paljoa aikaa ja…
Ei loppua loppiaisena
Moni näyttää siivoavan joulun pois kotoaan hämmästyttävän aikaisin, jotkut heti tapaninpäivän jälkeen (tai jo sen aikana!) ja useimmat varmaankin tänään, loppiaisena. Meillä on täällä täysi joulu edelleen, tonttuineen ja palloineen. Joulu lähtee vasta 13. päivänä, Nuutin mukana. ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.”, kuten vanha sananparsi sanoo. Tänäänhän on itämaan tietäjien Beetlehemiin…
2020
Raketteja nähty taivaanrannan täydeltä ja juustoja syöty niin, että vatsaa hieman kivistää. Täyteläisesti on siis siirrytty vuosikymmenestä toiseen. Mitään ei olla luvattu, niin kuin ei aikaisempinakaan uusina vuosina. Kaikenlaisia tavoitteita on tähtäimessä, mutta eivät ne sinänsä vuoden vaihtumiseen liity. Viime vuosi oli ihana. Ehkä ihanin ikinä. Ensimmäinen vuosi uudessa kodissa. Ympärillä tapahtui koko ajan jotain,…
Joulun taikaa
Kynttilän liekkien lepatusta, kinkun valvomista aamuyölle, neilikan tuoksua ja hätäistä lahjojen paketoimista. Mikä siinä onkin, että jouluaskareet päättyvät aina ristiin rastiin viipottamiseen niin unisena, että joutuu välillä miettimään mitä oikein olikaan tekemässä ja minne menemässä? Ehkä tämä jo perinteeksi tullut viime hetken vimmainen porhaltaminen onkin jotain, mikä pohjustaa minulle joulurauhan lempeän laskeutumisen juuri oikealla tavalla….
Amalian maailma 