Kynttilän liekkien lepatusta, kinkun valvomista aamuyölle, neilikan tuoksua ja hätäistä lahjojen paketoimista. Mikä siinä onkin, että jouluaskareet päättyvät aina ristiin rastiin viipottamiseen niin unisena, että joutuu välillä miettimään mitä oikein olikaan tekemässä ja minne menemässä? Ehkä tämä jo perinteeksi tullut viime hetken vimmainen porhaltaminen onkin jotain, mikä pohjustaa minulle joulurauhan lempeän laskeutumisen juuri oikealla tavalla. Perinne se on tämäkin!

Joulupuu on sentään rakennettu jo hyvissä ajoin. Allergian takia päädyin tänä vuonna tekokuuseen ja kuusi olikin positiivinen yllätys. Kuusi sinänsä ei kovin hehkeältä ilman koristeita näyttänyt, mutta tuon koristekuorrutuksen kera ajaa asiansa minusta erinomaisesti. Eikä varista! Muutamia ”neulasia” putoili kootessa, mutta eipä se haitannut. Kokosin kuusen ja vääntelin oksat paikoilleen jätesäkin päällä, joten siivous kävi kätevästi. Olin jo ennen kuusen ostoa päättänyt tänä vuonna kokeilla tuollaista hieman amerikkalaistyylistä koristerunsautta nauhoineen, joten kuusen ei tarvinnut mikään valioyksilö ollakaan.

Punaisia ja kullanvärisiä koristepalloja löytyi jo valmiiksi, täydennykseksi ostin niitä lisää eri kokoisina.

Varsinkin, jos kuusi on tällaista harvaoksaisempaa mallia, kannattaa koristeita ripustaa rungon lähelle asti täyteläisen lopputuloksen saamiseksi.

Aukkokohtia saa myös peitettyä näppärästi ilman kiinnitystä paikallaan pysyvillä koristetähdillä.

Suloiset olkikoristeekin sulautuivat mielestäni kauniisti glitterin sekaan.

Aidonnäköiset ja (vieläpä edullisetkin) tekokuusenoksat olivat mahtava löytö. Niitä oli saatava mm. pöytäkoristuksiin punaisten marjojen kera.

Aidon kuusen tuoksu olisi tietysti ollut ihana jouluntuoja, mutta kun sitä en nyt päässyt nuuhkimaan, niin neilikoin koristellut appelsiinit sentään luovuttivat jouluista aromiaan ilmoille.

Jouluaatto kun aukeaa, on kaikki lopulta aina kuitenkin ihan oikein ja valmista, vaikka aikataulu kuinka aatonaattona pettäisi. Jotain taianomaista siinäkin. Jouluaattoa emännöidessä ei joulun rauha ehdi laskeutua kunnolla ennen aamuyötä, mutta ehtii se silloinkin. Menen jouluyönä yksin ulkoilemaan tai sitten hiljennyn kuuntelemaan hartaita joululauluja kuusen viereen, kun muut jo nukkuvat tai ovat lähteneet koteihinsa. On ihanaa pysähtyä hetkeksi ja ottaa joulurauha rentoutuen vastaan.

Minä nautin joulujutuista täysillä ainakin loppiaiseen asti, tai ehkäpä nuutinpäivään. Mikään kiire ei ole joulua riisua pois, palaan juhlatunnelmiin vielä täällä blogissakin. Antaa taian ihan rauhassa leijailla.

Ihanaa joulunaikaa!

Amalia