Raketteja nähty taivaanrannan täydeltä ja juustoja syöty niin, että vatsaa hieman kivistää. Täyteläisesti on siis siirrytty vuosikymmenestä toiseen. Mitään ei olla luvattu, niin kuin ei aikaisempinakaan uusina vuosina. Kaikenlaisia tavoitteita on tähtäimessä, mutta eivät ne sinänsä vuoden vaihtumiseen liity.

Viime vuosi oli ihana. Ehkä ihanin ikinä. Ensimmäinen vuosi uudessa kodissa. Ympärillä tapahtui koko ajan jotain, mitä sai uteliaana seurata. Muutimme vuoden pimeimpään aikaan, joten syysihmisenä minäkin olin kevään tulosta ja valon määrän lisääntymisestä ihan innoissani. Mitä kaikkea lumen alta esiin tupsahtikaan! Koti näytti sisältäkin niin erilaiselta, kun valoa alkoi tulvia suurista ikkunoista. Koko vuosi oli jatkuvaa tutkimusmatkaa uudessa elinpiirissäni. Se matka toki jatkuu tänäkin vuonna, paljon on tontilla vielä pengottavaa ja ihmeteltävää.

Jos viime vuosi pitäisi yhteen sanaan kiteyttää, niin se olisi kiitollisuus. Olen aina kokenut olevani ihminen joka osaa arvostaa asioita, hyvin pieniäkin. Mutta viime vuosi oli oikein kiitollisuuden huippuvuosi. Pääsinhän asumaan ihan metsään! Kaarnarunkoisten puiden ympäröimäksi, mustikanvarpujen keskelle, hiljaisuuden halaamaksi. Eipä olisi voinut vuodelta hitustakaan enempää toivoa.