Helteinen vuosipäivä ja kauan odotettu kaatosade

Viime viikolla oli kodin löytymisen vuosipäivä. Uskon, että tulen aina muistamaan sen päivän kuin eilisen. Tänä vuonna kelikin oli ihan samanlainen kuin silloin, mikä sai mut elämään ne hetket vielä voimakkaammin uudestaan. Hirmuhelle, yli 30°C. Tukalan kosteaa. Hikistä ja nihkeää. Huonosti nukutun yön jälkeen menin tuona onnen päivänä tavalliseen tapaan heti herättyäni tarkistamaan uudet talojen…

Iltojen ihanuutta

Mä koitan olla latistamatta muiden kesäriemua välttämällä inisemästä näistä yli kolmenkymmenen asteen hellekeleistä kilpaa hyttyslaumojen kanssa ja nauttia täysin siemauksin pehmeän lämpöisistä illoista. Vielä alkuillasta kuumuus on tuntunut tukalalta, kun olen koittanut tehdä puutarhahommia hyttysiltä piiloon verhoutuneena, mutta auringon laskettua ilma on ollut mitä miellyttävin. Viikonlopun aamuun venyneissä illanistujaisissa grillailtiin ja kitara soi tunnelmallisesti vain…

Lumipyryä ja nettikirppistelyä

Täällä on pyryttänyt lunta oikein kunnolla, joten pihan siistimishommat ovat vielä edessä päin. Talventörröttäjät olisin tietysti voinut käydä katkomassa pois kukkapenkeistä sateessakin, mutta ajattelin, että teen koko siivousurakan kerralla sitten kun keli on suotuisampi. Niin sakeaa pyryä on pukannut, että hyvä kun on eteensä nähnyt! Eihän lumisateet toukokuussa mikään ennen näkemätön ilmiö ole, mutta enpä…

2021

Tässä on nyt muutama päivä uutta vuotta mutusteltu ja ihan hyvältähän se maistuu. Uudenvuodenaattona täällä satoi lunta tai oikeastaan kaikkea mahdollista. Vaikka sade tuli hetken aikaa vetenäkin ja lämpötila nousi hitusen plussan puolelle, pysyi satanut lumi onneksi maassa ja puiden oksilla. Niin pilvistä, sumuista ja tihkusateista oli, ettei kauempaa ammuttuja raketteja näkynyt, mutta muutamaa päästiin…

Maani mun

Mä olen niin oikeassa paikassa. En osaa kuvitella asuvani missään muualla kuin Suomessa. Voin kipaista maailmalla, mutta vaikea kuvitella, että ikinä uudelleenjuurtuisin muualle. En kaipaa valoisammille maille. En edes nyt kun auringosta tuskin nähdään täällä vilaustakaan. Enkä varsinkaan haluaisi lämpimämpään ilmastoon, Suomen kesä on aivan riittävä mulle. Joinain päivinä vähän liikaakin. Kuulin juuri erään taiteilijan…

Synttärisuma ja syystunnelmointia

Täällä juhlistettiin syksyn lapsia viime viikolla. Pienesti, mutta juhlistettiin kuitenkin. Totta kai oli harmillista, ettei koronavirusuhan takia voitu isommalla porukalla kokoontua, mutta nyt pitää ottaa kiitollisena vastaan kaikki se juhlailo, mikä järjestettävissä on. Surkuttelu ei hyödytä mitään ja tässä meidän maailmassa on niin hirvittävän paljon asioita, mistä olla kiitollinen, ettei mököttäminen ole edes vaihtoehto. Juhlamieli…

Oodi lokakuulle

Oi ihana lokakuu! Ruskan kultaamien koivunlehtien kahina kenkien alla. Metsävaahteroiden keltaoranssi hehku. Ihanan raikas tuuli, joka saattaa jo kesän lellimiä poskia hieman nipistellä. Sateen ropina kattoikkunassa, kun kömmin nukkumaan juuri sopivan vilpoisiin petivaatteisiin. Paras aika vuodesta on täällä. Lokakuu virkistää ja inspiroi luomaan uutta. Se näyttää ensin meille koko räiskyvän väripalettinsa ja pyyhkii sitten lähes…

Kesämetsä

Olen siitä onnellisessa asemassa, että asun ihan metsän lähellä. Sinne on helppoa tehdä nopea piipahdus, jos kaipaa vain pientä kosketusta. Useimmiten sen syövereihin kuitenkin uppoaa pidemmäksikin aikaa, vaikkei se suunnitelmana olisi ollutkaan. Ihailtavaa on niin suunnattoman paljon. Ja aina sieltä palaa virkistäytyneenä, raikastuneena, inspiroituneena, levänneenä. Joskus vieläpä syötävän sadon kera, silmänruokaa ja mielen ravintoa se…

Juhannuksen kukkijoita ja kukkujia

Heti alkuun koen jostain syystä tarpeelliseksi tunnustaa, etten oikein ole kesäihminen. Tai kesäpäiväihminen. Helteestä en nauti ollenkaan. On tukalaa ja nihkeää. Univajeiset ihmiset huohottavat hikikarpaloidensa alla ja kengissä tuntuu olevan lyijyä. Mutta kun päivän paahde irrottaa kuumottavimman otteensa auringon lähennellessä laskeutumispaikkaansa, nautin olostani minäkin. Kesäillat ovat ihania. Varsinkin jos ilma viilenee sen verran, että auringolta…

Uuteen aikaan

Talvea ei tullut. Nyt se on uskottava ja siirryttävä eteenpäin. Kellokin teki niin. Meillä on ollut tautia talossa ja koti laahaa vielä talvisissa tunnelmissa. Hidas reagointini kevään kolkutukseen johtuu myös osaltaan siitä, etten halunnut heittää toivoa talvesta menemään. Selityksiä löytyy. Mutta mihinkäs sitä niin kiire valmiissa maailmassa? Mitkään hälytyskellot eivät soineetkaan, vaikkei pääsiäispuput vielä hyppele…