Talvea ei tullut. Nyt se on uskottava ja siirryttävä eteenpäin. Kellokin teki niin. Meillä on ollut tautia talossa ja koti laahaa vielä talvisissa tunnelmissa. Hidas reagointini kevään kolkutukseen johtuu myös osaltaan siitä, etten halunnut heittää toivoa talvesta menemään. Selityksiä löytyy. Mutta mihinkäs sitä niin kiire valmiissa maailmassa? Mitkään hälytyskellot eivät soineetkaan, vaikkei pääsiäispuput vielä hyppele pöydillä. Eivätkä kevään kytät saapuneetkaan ratsaamaan taloa havukoristeiden varalta. On se vaan kumma millaisiin muka kiireisiin ihmismieli koettaa meitä tempoa. Kaikki aikanaan. Nyt on aika. Ja nyt on aikaa.

Olin niin tyytyväinen näihin ennen joulua ostamiini kransseihin. Hinta-laatusuhde kohdillaan (taisivat olla n. 10€ kappale).

Tekoturkistyynynpäällisen ostin toissavuonna ja tänä vuonna täydensin settiä istuintyynyillä.

Näitä havunoksia oli ripoteltuna ympäri taloa. Edullinen löytö ja ihan tarpeeksi aidon näköisiä minun mielestäni.

Keräillessäni talvisia sisustusjuttuja varastoon mietin maailmaa. Taas. Kukapa ei miettisi? Joka aamu herätään niin erilaiseen todellisuuteen kuin vielä pari viikkoa sitten, että kyllä se väkisinkin pohtimaan pistää. Kaikki on toisin. Ihmiset hamstraavat makaronilaatikkoa, koska se tuntuu turvalliselta. Jauheliha on loppu, koska juuri nyt tarvitaan lihapullia. Sellaisia kuin silloin ennen. Maailma muuttui hataraksi ja me tartumme siihen, mikä pitää meidät pystyssä. Jotkut vessapaperirulliin, minä pikemminkin kaurahiutalepakettiin. Kaikilla on juttumme. Painelin eilen pitkin taloa desinfiointiainepullon kanssa. Kirmasin rätti kourassa edestakaisin kuin nuo hippasilla olevat takapihan jänikset, kunnes juomalasi lipesi käsistäni ja levisi miljooniksi pienen pieniksi tikareiksi keittiön lattialle. Siinä meni ne viimeiset vadelmamehut. Tahmea mehutiiviste liimasi sirpaleet kiinni lattiaan, joten ne piti imurin sijaan pyyhkiä kostealla liinalla. Sain siinä kyykkiä aika pitkään. Tarpeeksi pitkään. Kun homma alkoi vihdoin olla voiton puolella, tajusin, että lasin rikkoutuminen oli parasta mitä minulle oli sinä päivänä tapahtunut. Irtosin hetkeksi synkästä uutisvirrasta ja kirosin vain kömpelyyttäni. Se oli virkistävää ja tarpeellista. Sen jälkeen olenkin tietoisesti pitänyt kunnon taukoja uutissivustoilta. On hyvä ottaa välillä etäisyyttä ja keskittyä ihan muuhun, niin kuin vaikka kodin siirtämiseen kevääseen. Se sentään saapuu niin kuin aina ennenkin ja syysihmisenä olen minäkin siitä nyt innoissani. Tylsää ei nimittäin tule. Armoton auringonvalo osoittaa kodin pölypallopaikat siivilöityessään uskomattoman likaisista ikkunoista. Ja kun sisätilat on saatu jonkinlaiseen kuntoon, on pihamaalla urakkaa urakan perään. On raivausta, puiden kaatoa, istutusta, haravontia ja vaikka mitä. Onneksi kuitenkin on kevät!

Valoa ja vaaleampaa vihreää. Koristetyynynpäällisiä kevääseen. Tummanruskeasta en kevään tullen luovu, mutta sekoitan joukkoon luonnonvalkoista ja vaaleampia vihreän sävyjä. Olen ihan ihastunut pestonvihreään. Varsinkin pestonvihreään samettiin, sitä olisi saatava lisää.