Itsenäisyyspäivän aikaan oli taas paljon puhetta suomalaisten onnellisuudesta. The World Happiness Report 2023 -julkaisun mukaan Suomi on maailman onnellisin maa kuudetta vuotta peräkkäin. Maamme komeilu onnellisuuskilvan kärkipaikalla tuntuu olevan yllättävän laajasti ihmisten tiedossa Suomen ulkopuolellakin. Asia nousee usein esille, kun ulkomaalaiset esittelevät Suomi-tietouttaan. Mutta mistä meidän onnellisuudessamme on lopulta oikein kyse? Mistä se juontaa juurensa?

Me suomalaiset olemme tietysti menestyksestä ylpeitä, mutta moni myös ihmettelee maamme voittokulkua. Talvi kun on täällä pitkä ja pimeä, eikä me niin kovin hersyvästi naureskella aurinkoisellakaan kelillä. Suomi oli ehkä ainoa maa, missä pandemia-ajan turvavälin pitäminen muihin ihmisiin oli meille jo tuttua ihan normaalielämästä ja upeinta kanssaihmisten huomioimista täällä onkin jättää toiset rauhaan ja vaalia hiljaisuutta. Eikö onnellisen ihmisen tarvitsekaan olla supersosiaalinen, elämisen riemusta näkyvästi ja kuuluvasti pirskahteleva ilopilleri? Keskusteluissa nousee usein esille se, että ehkä meidän onnellisuutemme onkin lähinnä tyytyväisyyttä ja sitä, että koemme olevamme turvassa. Sellaista vähän niin kuin piilossa olevaa, vähäeleistä onnellisuutta. Se on helppoa meistä uskoa.

Mä tulin siihen tulokseen täällä kynttilänvalossa asiaa pohdiskellessani, että vuodenajoilla on iso vaikutus meidän suomalaisten onnellisuuteen. Enkä tarkoita tällä sitä, että lämpimät muistot taianomaisen kesän yöttömistä öistä kantavat meitä koko vuoden läpi, vaan sitä, että meillä on selkeästi erottuvat vuodenajat, joihin olemme tottuneet valmistautumaan kukin tavallamme. Jokainen vuodenaika tuo mukanaan omat askareensa ja toimintonsa asumismuodosta ja kiinnostuksen kohteista riippuen.

Näin talvella moni omakotitaloasuja huhkii lumihommissa ja kärrää polttopuita. Tai sitten hikoillaan laduilla ja nautitaan kirpeistä pakkaspäivistä. Uutisista saadaan taas lukea, missä päin maata on maailman onnellisimpien kesken syttynyt laturaivo! Viilipytyiltäkin voi mennä totaalisesti hermot, jos joku päästää hauvelinsa hiihtoreittejä sotkemaan tai hissukseen sivakoivat sunnuntaihiihtelijät tukkivat latuverkoston. Siinä voi hidastelija jäädä pahasti alle, kun joku oman elämänsä Iivo ottaa kuokalla (hiihtotyyli, ei työkalu) kiinni. Vaikka totta kai tiedän, miten rakas harrastus hiihtäminen monelle suomalaiselle on ja siistit latu-urat sydämen asia, yllätyin silti vähän, kun paikallisessa Facebookin laturyhmässä pohdittiin jopa lumen varastoimista hiihtokauden pitkittämiseksi.

Heti, kun lumet ovat sulaneet, riennetään pihatöihin tai muihin kevätaskareisiin, kuten ulkohuussien tyhjennyshommiin mökeille, jotta odotetusta kesälomasta saadaan nautiskella mahdollisimman miellyttävästi. Kiukaat kuumenevat lyhyen kesän aikana jo aamuisella ja sitten alkaa ravaaminen saunasta järveen ja takaisin. Jos ei mökkiä omista, niin aina joku tuttu tuntee jonkun, jolla on mökki minne voi mennä vierailulle tai mökin voi vuokrata.

Saunomisien välissä juostaan pää kolmantena jalkana kaiken maailman kekkereissä, koska juhlat halutaan järjestää kesän lämmössä. Juhannuksen jälkeen alkaakin sitten jo marjametsät polttelemaan monen mielessä. Ajoissa kun on metsään rynnättävä siltä varalta, että joku on saanut vihiä siitä salaisesta aarrepaikasta, missä mättäät hohkaavat sinisenään mustikoita.

Kun metsät on putsattu sienistä ja marjoista, mehut keitetty, marjat pakastettu ja piirakat leivottu, onkin jo aika laittaa pihat ja mökit talviteloille. Grillit ja puutarhakalusteet pitää kärrätä vauhdilla varastoon ennen kuin ensilumi taas yllättää meidät. Kesähepeneet siirtyvät kaappien perukoille toppavaatteiden tieltä ja lapasille etsitään pareja kissojen ja koirien kanssa. Lumikolien kunto pitää tarkistaa ajoissa, terottaa luistimet ja suunnitella hiihtokauden voiteluja, jottei itse jää trikoo-ohjusten jalkoihin. Eihän me ehditä rypemään onnettomissa ajatuksissa! Toista se on jossain ikuisen auringon mailla, missä samankaltaiset päivät seuraavat aina vain toisiaan. Meillä täällä Suomessa on aina jotain mitä odottaa, jotain mihin valmistautua. Mieli pysyy virkeänä pimeydenkin yli ja kroppa kiittää jokaisesta kolallisesta.

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved