Viikonloppu oli sateinen, joten pihahommat jäivät vähiin. Metsäkävelyllä kyllä silti kävin, vaikka vettä hieman päälle ropisikin. Sade laski siitepölyn määrää ja ilma oli ihanan raikasta. Nyt pitää nauttia ulkoilusta toden teolla, koska koivun kukinnan aikaan mun kannattaisi välttää ylimääräistä ulkona oloa. Varsinkin aurinkoisella poutasäällä, kun kukinta on voimakkaimmillaan. Viime kevät oli koivuallergikoille paha, toivottavasti nyt päästään vähemmällä.

Mä odottelen malttamattomana vihreää. Tällä hetkellä pihalta löytyy vain harmaan ja ruskean sävyjä, poikkeuksena tietysti havupuut ja ainavihanta vuorenkilpi. Sitä täällä kasvaa isoina ja siellä täällä pienenempinäkin ryhminä. Vuorenkilpi tuntuu jakavan mielipteet voimakkaasti, se löytyy puutarharyhmien kyselyissä niin vihatuimpien kuin rakastetuimpienkin pihakasvien joukosta. Mun mielestä vuorenkilpi on ihana! Eihän nuo litteät rykelmät hehkeiltä vielä näytä, kun just vasta paksut lumikinokset ovat sulaneet päältä, mutta ihan pian niiden raikkaanvihreät lehdet voimistuvat ja suloiset roosansävyiset kukat ilmestyvät toukokuun aikana.

Lauantaina pidettiin leffailta ja mies ehdotti Barbie-elokuvaa, josta olin aiemmin hänelle puhunut. Hän ei ehkä ihan itsenäisesti olisi päätynyt tuohon valintaan, mutta kyllä häntäkin elokuva siinä mielessä kiinnosti, kun siitä kehkeytyi niin iso ilmiö ja jonkin sortin skandaalikin kai, kun Oscar-ehokkuuksia ei niin montaa tullut kuin jotkut odottivat. Nuo olivat pääsyyt munkin kiinnostukseeni elokuvaa kohtaan ja olin myös vähän utelias näkemään miten itselle jossain määrin tuttu Barbie-maailma oli elokuvassa toteutettu. Barbie-nuket eivät ole miehelleni niin tuttuja kuin itselleni ja hän ei esimerkiksi tiennyt sitä, etteivät Barbien kantapäät osu koskaan maahan. Ihmisille, joille Barbie-maailma on tuntemattomampi, elokuva näyttäytyy tietysti hieman erilaisena kuin Barbie-maailman leluilla lapsena ahkerasti leikkineille. Kun kysyin häneltä mielipidettä elokuvan jälkeen, hän vastasi, että ”Olihan se erilainen.” Sanoisin, että sillä irtoaa korkeintaan kaksi tähteä, eikä elokuva kyllä multakaan enempää saa. Olihan se tavallaan hieno. Barbie-maailma oli luotu upeasti ja jo se teki elokuvasta katsomisen arvoisen. Mä kylläkin meinasin jossain vaiheessa nukahtaa, kun laulu- ja tanssiosiot kestivät liian pitkään. Itse tarina ei mun mielestä ollut mitenkään erikoinen ja elokuvasta olisi voinut saada myös paljon hauskemman. Harmi, kun puitteet olivat aika ihastuttavat.

Mä jäin leffaillan päätteksi miettimään mun suosikkielokuviani ja tajusin, että ne on kaikki tehty 1990- tai 2000-luvulla. Mun tulee harvemmin nykyään katsottua uusia elokuvia, kun kiinnostuksen herättäviä löytyy niin vähän. Ja ne, mitkä päätän katsoa, ovat yleensä mun arvostelussa korkeintaan kolmen tähden osastoa. Ei siis pääsyä suosikkeihin. Usein käykin niin, että kun harkitsen elokuvan katsomista, mieleen nousevat vanhat suosikit, jotka kestävät uudelleen katselunkin. Esimerkiksi suuri osa Michelle Pfeifferin, Ashley Juddin ja Sandra Bullockin tähdittämistä elukuvista on nähty useampaan kertaan.

Elokuvista mun ajatukseni lipuivat musiikkiin ja siellä mulla on aika lailla sama tilanne. Juuri töitä tehdessäni laitoin taustamusiikiksi 90-luvun parhaat -soittolistan. Mähän olen ihan jämähtänyt vuosikymmenten taa! Mä en mitenkään muuten haikaile noihin ”nuoruusvuosiin” takaisin, siitä tämä tilanne ei johdu. Elokuva- ja musiikkitarjonta vain oli silloin mun mielestä parempaa tai sitten uudet mahtavat teokset eivät osu mun silmiin ja korviin, kun levittäjiä on nykyään niin paljon. Useimmat mun suosikkisarjatkin ovat noilta vuosikymmeniltä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. Donwnton Abbey ja Schitt’s Creek). Tapahtuukohan tällainen jämähtäminen jossain vaiheessa suurimmalle osalle ihmisistä? Mähän just suunnittelin seuraavaksi leipovani retrotäytekakunkin ysärityyliin!

Tälle viikolle on koleaa keliä ja räntäsadetta luvattu, joten ehkä pihan laittaminen kevätkuntoon saa vielä odottaa. Elokuville voisi siis olla illoissa tilaa ja mä nyt koitan löytää jonkun timantin lähivuosilta. Ensi viikolla pitäisi ennusteiden mukaan taas olla keväisempää säätä luvassa, joten ehkä nyt on hyvä aika vähän laiskotella. Ihanaa ajatella, että vaikka takatalvea nyt pukkaa, niin ihan kohta ollaan tuon pöydän äärellä nauttimassa grilliherkuista.