Posti toi suorakylvettävät kesäkukkien siemenet tänään ja nyt on kiire saada ne multaan! Siitä projektista pian lisää. Ennen kylvöhommien aloittamista oli sopiva aika parannella huonekasvieni elinolosuhteita. Aloitankin nyt pienen huonekasvien esittelysarjan. Kerron miten itse hoidan kasvejani, mikä on saanut ne voimaan hyvin ja myös virheeni aion luetella.

Huonekasviharrastukseni on vasta aluillaan eikä minulta vielä montaa lajia löydy. Nyt kun kodin sisustaminen on meneillään, tekee mieleni haalia uusia tulokkaita. Yhtäkään huonekasvia en ole vielä ostanut, vaan kaikki olen saanut lahjaksi, mikä tekee niistä erityisen arvokkaita ❤ (Värinokkosia olen itse siemenistä kasvattanut, niistä kerron myöhemmin lisää.)

Ensimmäisenä vuoron saa olohuoneen valtiatar, lohikäärmepuu eli traakkipuu, joka korkeasta asemastaan huolimatta on hoidon suhteen kaikista vaatimattomin.

Sain tämän lohikäärmepuun reilu vuosi sitten ja se on kasvanut hurjasti ilman mitään ihmeellisiä kommervenkkejä. Minun oli tarkoitus vaihtaa sille altakasteluruukku, mutta se jäi kun puu vaikutti viihtyvän tavallisessa ruukussaan niin hyvin. Multaakaan en ole vielä vaihtanut, lisäsin vain kerroksen uutta. Multana käytän tavallista kukkamultaa.

Kastelen puun, kun pintamulta on kuivahtanut. Annan vettä niin paljon, että sitä valuu hieman aluslautaselle. Kasvukaudella lisään kasteluveteen nestemäistä kastelulannoitetta parin viikon välein.

Lohikäärmepuuni kasvupaikka on aurinkoinen, ikkuna on lounaaseen päin. Paikka on myös talon kuumimpia, vanhat ikkunalasit tuntuvat päästävän kaiken lämpösäteilyn sisään. Talossa on ilmalämpöjärjestelmä ja lattiassa olevasta ritilästä puhaltaa tarvittaessa lämmintä ilmaa. Lohikäärmepuu tykkäisi kuulemma suihkuttelusta, mutta sitä en ole säännöllisesti tehnyt. Pyyhin lehdistä pölyt pois kostealla liinalla silloin tällöin, jotta ne pysyvät raikkaan vihreinä.

Viime kesänä vein puun parvekkeelle, mutta se ei tainnut olla hyvä idea. En tiedä oliko paikka sille liian aurinkoinen vai enkö kastellut sitä tarpeeksi, kun useiden lehtien kärjet kuivuivat. Se ei myöskään kasvanut ulkona kovinkaan paljoa, vaan innostui vasta syksyllä sisälle päästyään. Taidankin jättää sen ulkoiluttamatta tänä kesänä. Olohuone tuntuu tyhjältä ilman sitä ja se on jo myös hieman haasteellinen siirreltävä. Puu on venynyt korkeutta niin paljon, että kohta on aika katkaista se. Harmittaa katkaista, mutten halua sen peittävän koko ikkunaa. Homman pitäisi käydä helposti, latvasta vain poikki sen verran kuin haluaa. Leikkaamisen yhteydessä puusta voi valua nestettä, mikä saattaa kuulemma ärsyttää ihoa. Siitä minulla ei vielä ole itselläni kokemusta, mutta otan käsineet käyttöön varmuuden vuoksi. Leikatusta rungon palasesta voi juurruttaa uuden lohikäärmepuun.

Juuri kun olin tämän viime vuoden keväällä saanut, iskivät kiinanruususta levinneet vihannespunkit sen kimppuun. Silloin suihkuttelin sitä joka päivä ja pyyhin lehdet kostealla liinalla useita kertoja, jotta sain punkit poistettua. Kosteampi ulkoilma teki sille varmasti siinä tilanteessa hyvää, sillä punkit pitävät kuivasta huoneilmasta. Sen verran punkit ehtivät tuhoa tehdä, että muutamassa lehdessä näkyi kellastumista, mutta minusta tuntuu, että ne lehdet ovat hieman elpyneet. En tiedä onko se edes mahdollista vai kuvittelenko vain. Olin saanut ohjeeksi puhua kasveilleni ja kun punkit riehuivat puun lehdistössä huomasin toistelevani: ”Älä nyt kuole, älä nyt kuole, älä nyt hyvänen aika heti kuole!” En tiedä oliko ääneen ilmaistuilla epätoivon sävyttämillä pyynnöilläni vaikutusta, mutta hyvin se toipui! Vihannespunkit ovatkin muuten todella viheliäinen riesa. Varsinkin silloin, kun kotiin saapuu uusi kasvi, kannattaa sen lehdet tarkistaa punkkien varalta. Ne ovat juuri ja juuri paljaalla silmällä erottuvia oranssihtavia vipeltäjiä, jotka viihtyvät varsinkin lehtien alapinnoilla ja imevät sieltä kasvin nesteitä. Huomasin niitä ensin kiinanruusussa, enkä tajunnut siirtää ruusua heti kauas muista kasveista, jolloin punkit pääsivät leviämään lohikäärmepuuhun. Kirjoitan niiden hävitystoimepiteistä kiinanruusun esittelyn yhteydessä myöhemmin.

Suosittelen lohikäärmepuuta kaikille, jotka haluavat näyttävän huonekasvin, joka on varsin helppo pitää hengissä, ja jonka kerrotaan myös toimivan tehokkaana ilmanpuhdistajana. Talvestakaan se ei ollut moksiskaan toisin kuin muut huonekasvini. Sitä ei tarvitse talvettaa viileämmässä paikassa, vaan se menestyy huoneenlämmössä ympäri vuoden. Tilaa se tarvitsee ympärilleen reilusti, jotta pitkät lehdet pääsevät levittäytymään vapaasti.

Lisäys 17.2.2023. Tämä puu kasvoi reilun kahden vuoden aikana niin suureksi, että se piti katkaista. Kirjoitin katkaisusta ja juurruttamisesta jutun tänne.

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved