Tein pari vuotta sitten postauksen lohikäärmepuustani (eli traakkipuusta), juttu löytyy täältä. Viime kesänä tuon samaisen puun lehdet hipoivat jo kattoa ja pari kaatumistakin ehti tapahtua. Rungot olivat kasvaneet melkein siksakkia ja suurten lehtien paino jakaantui epätasaisesti. Puu oli tietysti aina kurkotellut valoa kohti ja olin käännellyt ruukkua liian harvoin. Tuli siis katkaisun aika. Se kyllä kirpaisi, kun puu oli niin suuri ja rehevä! Pakko se oli kuitenkin katkaista, muuten olisi pitänyt tehdä kattoon reikä, jotta se olisi voinut jatkaa kasvuaan seuraavaan kerrokseen.

Katkaisin puun elokuun puolen välin paikkeilla, mutta teen tämän postauksen vasta nyt, kun voin olla varma, että toimenpide johti haluttuun lopputulokseen. Yleensä olen ottanut kasveista pistokkaita keväällä tai aikaisemmin kesällä, kun kasvu on voimakasta. Tämän lohikäärmepuun kasvupyrähdys on ajoittunut joka vuosi loppukesään ja alkusyksyyn, joten en ajatellut ajankohdan olevan liian myöhäinen.

Katkaisuhommissa kannattaa käyttää käsineitä, sillä lohikäärmepuun maitiaisneste saattaa ärsyttää ihoa. Mä pidän itse aina varmuuden vuoksi käsineitä kasveja katkoessani.

Mun lohikäärmepuu on tarkalleen ottaen kaksi puuta. Sain sen ystävältä, joka oli katkaissut kasvattamansa ”emopuun” ja mulla kasvavat lohikäärmepuut ovat tuon puun latvoja. Päätin itsekin tehdä samoin, eli laittaa kaksi latvaa kasvamaan samaan ruukkuun.

Olin kuullut, että lohikäärmepuu jatkaa kasvuaan lyhyistäkin palasista, joten laitoin isojen latvojen lisäksi myös pari rungon palasta juurtumaan veteen. Käytin vesiastiana isoa lasimaljakkoa.

Juurruttamisessa meni todella kauan! Tällä lohikäärmepuulla on tunnearvoa ja kyllä mua alkoi jo huolestuttaa, kun meni kuukausi ja toinenkin, eikä mitään tapahtunut. Vasta marraskuun alussa latvoilla oli kunnolliset juuret ja pääsin istuttamaan ne multaan. Päätin jättää rungonpätkät, joissa ei vielä silloin marraskuussakaan ollut merkkiäkään juurista, veteen ja seurata mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Huomasin joulun allan, että rungonpätkä, missä ei ole lehtiä ollenkaan, oli alkanut kasvattaa uutta runkoa. Ja nyt, kun se on lillunut vedessä jo puolisen vuotta, on sille kasvanut yksi pieni juuri! Eli kyllä, lohikäärmepuun voi kasvattaa pienestä pätkästä, mutta aikaa siinä voi mennä ja tällä mun kokemuksella suosittelisin kuitenkin tekemään katkaisun keväällä tai aikasemmin kesällä.

Luin jostain aikoja sitten, että vettä ei pidä kasvia juurruttaessa vaihtaa, koska se erittää veteen hormonia, mikä edistää juurten kasvamista. En tiedä pitääkö tuo tieto paikkaansa, mutta en vaihtanut vettä missään vaiheessa, lisäsin vain uutta tarvittaessa.

Läpinäkyvä astia on siinä mielessä hyvä valinta, että on helppoa nähdä milloin juuria alkaa kasvaa. Mutta kun mitään ei viikkoihin tapahtunut, päätin peittää maljakon niin, että juuret kasvoivat hämärässä. Se oli mun mielestä maalaisjärjen mukaista. Pimeäänhän juuret maassa kasvavat. Toisaalta, olen onnistunut muiden kasvien juurruttamisessa paljon valoisammissa olosuhteissa. En tiedä nopeuttiko hämäryys juurten kasvua vai ei, mutta sen jalkeen alkoi kyllä pian tapahtua. Puuvartiset tunnetusti kasvattavat juuria hitaasti, mutten ajatellut, että siinä ihan näin kauan menisi.

Istutin latvat siis noin kolme kuukautta sitten ja elossa ovat edelleen. Uutta lehteäkin on jo tulossa, joten uskallan nyt sanoa onnistuneeni. Istutin ne tavalliseen kukkamultaan, enkä laittanut soraa pohjalle, vaikka sitä joka puolella suositellaan. Vanha lohikäärmepuuni voi hyvin ja kasvoi pelkässä kukkamullassa, joten toivottavasti nämäkin. Latvat eivät ole pudottaneet yhtäkään lehteä katkaisun jälkeen, vaan leikkasin muutaman, kärjistä jo aikoja sitten kuivuneen, lehden pois. Laitoin puille tukikepit ja koitan nyt muistaa käännellä ruukkua useammin, jotta kasvaisivat mahdollisimman suoraan.

Vanhaa lohikäämepuuta, mistä latvat on katkaistu, ei kannata heittää menemään. Se kasvattaa katkaisukohtien alapuolelta uutta runkoa. Saa nähdä tuleeko tästä mun puusta ihan hassun näköinen venkurainen. Annan sen nyt kuitenkin rauhassa kasvaa ja voihan sitä leikellä taas uudelleen tarpeen tullen.

Mä aion laittaa kaikki juuria kasvattaneet pätkätkin kohta multaan, onpahan sitten ainakin varakasveja, jos noille istutetuille latvoille sattuisi jotain.

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved