Se oli lämmin ja ihan tyyni alkukesän ilta muistaakseni neljä vuotta sitten, kun kummallinen ääni ilmaantui ensimmäisen kerran. Mun mies oli ollut pihahommissa ja töitä lopetellessaan alkoi kuulla outoa ääntä pihassa. Hän tuli kertomaan mulle asiasta ja mä tietysti lähdin heti uteliaana hänen mukaansa ulos selvittämään, mistä on kyse. Kuulin itsekin äänen välittömästi ulko-ovesta astuttuani ja mies selitti mulle, miten hän oli jo yrittänyt paikantaa äänen lähdettä tuloksetta. Ääntä on vaikea sanoin kuvailla, se oli jotain surinan ja huminan väliltä. Se kuului yläilmoista, jostain ikivanhojen mäntyjen latvusten korkeudelta. Me kierreltiin ensin ympäri taloa ja pihamaata ja huomattiin, että ääni kuuluu joka puolella. Sitä ei siis pystynyt paikantamaan esimerkiksi tiettyihin puihin, vaan se oli kuultavissa ”kaikkialla”.

Meillä ei ole kovinkaan suurta hoidettua piha-aluetta talon ympärillä, vaan aika lailla metsän keskellä asutaan. Puustoa on siis paljon joka puolella ja ihan luonnontilainen metsä alkaa parinkymmenen metrin päästä talosta. Kun oltiin ensin pihamaata kierrelty ja kaarreltu, siirryttiin hieman syvemmälle metsään ja huomattiin, että ääni kuuluu voimakkaimmin takapihan puolella. Mulle tuli ihan X-Files mieleen, kun pyörittiin kahdestaan metsässä katseet yläilmoissa ja humiseva surina sen kuin yltyi. Ääni aaltoili varmaankin ilmavirtojen johdosta, vaikka tyyneltä maanpinnalla tuntuikin. Muuten oli ihan hiljaista, lehtikään ei lepattanut. Hetki tuntui just siltä, että kohta ihan lähellä rasahtaa kovaa ja me pelästytään oikein kunnolla. Kun aurinko painui viereisen mäen taa, me keskeytettiin tutkinta siltä yöltä.

Nelisen vuotta tuosta on siis aikaa kulunut, eikä me tiedetä vieläkään, mistä ääni on peräisin. Se on kuulunut joka kesä tuon ensimmäisen kerran jälkeen. Koko kesää täällä ei kuitenkaan surise, vaan ääni alkaa yleensä kuulua kesäkuun alussa ja se loppuu juhannukseen. Ääntä ei myöskään kuulu koskaan keskellä päivää, vaan se alkaa kuulua, kun illan viimeiset auringonsäteet osuvat mäen takaa puiden latvoihin ja loppuu aina ennen kuin aurinko taas nousee kesäkuun lähes olemattoman yön jälkeen. Surina jatkuu siis parisen tuntia tauotta. Se, mistä suunnasta ääni kuuluu voimakkaimmin, saattaa vaihdella päivittäin.

Jokin luontoääni pakostikin on kyseessä, koska tällä alueella ei muuta vaihtoehtoa ole. Mä otinkin viime kesänä yhteyttä paikalliseen luontoyhdistykseen, mutta eipä sieltäkään osattu mysteeriin vastausta antaa. He ehdottivat pensassirkkalintua, viitasirkkalintua tai kehrääjää äänen lähteeksi, mutta meidän mielestä kyseessä ei ole lintujen ääni. Jos ääni olisi linnun tai isomman parven, niin sen pystyisi paremmin paikallistamaan. Me kuunneltiin kaikenlaisia ääninäytteitä netistä, mutta mikään ei vastannut kuulemaamme ääntä. Äänestä tulee lähinnä mieleen ihan valtava, miljoonien yksilöiden hyönteisparvi, mutta taivaalla ei näy lentelevän yhtään mitään. Kyllä niin suuren lauman liikkeet luulisi maanpinnalta taivasta vasten edes hitusen erottuvan.

Muutkin ovat äänen kuulleet, kun on istuttu kesäiltoja pihassa isommallakin porukalla, eikä kukaan ole samanlaista ääntä kuullut missään muualla.

Me yritetään nyt vihdoinkin selvittää tämä mysteeri, jos ääni vielä kuuluu. Puhelimella sitä ei saa tallennettua, mutta voisin testata parempaa mikrofonia. Laitan tallenteen tänne tai Instagramiin kuultavaksi, jos äänittäminen onnistuu. Eiköhän joku luontotietäjä keksi, mistä oikein on kyse. Jos sulle tulee ehdotuksia mieleen, niin kerrothan! 🦗🦗🦗

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved