Kevätkuulumisia

Illat valostuvat vauhdilla ja fasaanikukko toivottaa hyvät huomenet joka keväiseen tapaansa aamuviiden paikkeilla. Pikkulinnut katsastavat pihamaan asuntomarkkinoita ja nokkosperhosparvenkin näin jo säntäilevän vauhdikkaasti parvekkeella. Kevät on monella tapaa ihanaa aikaa, mutta mä en solahda siihen ihan niin sulavasti kuin syksyyn. Kevään kanssa palaset eivät loksahda yhtä luonnollisesti heti kohdilleen, vaan pitää pikkusen sovitella. Ja muistaa…

Kesämetsä

Olen siitä onnellisessa asemassa, että asun ihan metsän lähellä. Sinne on helppoa tehdä nopea piipahdus, jos kaipaa vain pientä kosketusta. Useimmiten sen syövereihin kuitenkin uppoaa pidemmäksikin aikaa, vaikkei se suunnitelmana olisi ollutkaan. Ihailtavaa on niin suunnattoman paljon. Ja aina sieltä palaa virkistäytyneenä, raikastuneena, inspiroituneena, levänneenä. Joskus vieläpä syötävän sadon kera, silmänruokaa ja mielen ravintoa se…

Juhannuksen kukkijoita ja kukkujia

Heti alkuun koen jostain syystä tarpeelliseksi tunnustaa, etten oikein ole kesäihminen. Tai kesäpäiväihminen. Helteestä en nauti ollenkaan. On tukalaa ja nihkeää. Univajeiset ihmiset huohottavat hikikarpaloidensa alla ja kengissä tuntuu olevan lyijyä. Mutta kun päivän paahde irrottaa kuumottavimman otteensa auringon lähennellessä laskeutumispaikkaansa, nautin olostani minäkin. Kesäillat ovat ihania. Varsinkin jos ilma viilenee sen verran, että auringolta…

Petunioita ja pesänrakentajia

Yhtäkkiä ollaan jo kunnolla kesässä! Onpas koettu äkkinäisiä sään muutoksia kevään aikana. Hypähdettiin toppahousuista suoraan aurinkotuoliin. Viikonloppuna ilma oli kosteampaa, viileämpää ja siten siitepölyvapaampaa. Juuri sopivaa istutuskeliä siis. Olen aloitellut parvekkeen petunioista. Niitä tulee kaiteelle kahdeksan parvekelaatikollista, yhteensä kuusitoista tainta. Tänä vuonna en viime vuoden tapaan kasvattanut petunioita itse siemenistä, vaan hankin valmiit taimet. (Juttua…

Sinivuokkomeri ja sisustussuunnitelmia

Oi ihana sinivuokkojen aika! Tänä keväänä osasin jo odottaa vuokkojen viehkoa valtakautta, mutten ihan tällaista sinivuokkomerta olettanut näkeväni. Vuosi on selvästikin ollut niille suotuisa. Talon viereltä nouseva rinne sädehtii sinisenään iltapäivän auringossa ja pienempiä rykelmiä löytyy ympäri pihaa. Kerätä en niitä raaski, vaan käyn ihailemassa ja kuvailemassa paikan päällä. Luin jostain, että sinivuokkotupas saattaa elää…

Kottikärryilyä ja kookospalloja

Tummuva ilta ja voimistuva sade pakottivat irti haravan varresta yhdeksän jälkeen. Fasaanikanatkin lehahtivat tuolloin auringonlaskun saattelemina yöpuulle pihakuusen oksille. Ihan kuin olisivat oksasilppurin viereen tulleet ilmoittamaan, että meluaminen on nyt aika lopettaa. Pihahommia olisi jaksanut vielä paiskia, vaikka muutama tunti niissä jo ehti tänäänkin vierähtää. Ja eilen. Ja toissapäivänä. Syksyn laiskuus tietää monen monta keväistä…

Kauriiden paluu ja muita metsän eläimiä

He palasivat! Kauriskolmikko köpötteli pihan poikki taas – vihdoin! Ehdin jo olla huolissani. Pyysin yhtä niistä aiemmin talvella jättämään pihapensaan rauhaan. Tai en edes kunnolla pyytänyt, kaino kehotus se oli korkeintaan. ”Hei… Hei… Voisitko kenties napostella jotain muuta kuin niitä angervoja?”, vetosin vienolla äänensävyllä, mutta kauris jatkoi rauhassa mutusteluaan. Useamman kerran sain asiani esittää, ennen…