Me lätkäistiin kahdet synttärit ja kekri yhteen nippuun kerralla juhlittaviksi, mikä tuntui järkevältä, kun osuvat niin samaan aikaan. Se ei kuitenkaan ollut ehkä ihan paras ratkaisu kekrin juhlinnan kannalta. Mä kun olen nyt kekristä ihan innostunut, niin sitä olisikin ollut kiva viettää erikseen. Synttäreihin kun aina kuuluu määrätyt jutut, niin ne veivät hieman huomiota kekriin valmistautumiselta. Mutta ei se mitään, kivaa oli, se on pääasia. Ehkä tulevaisuudessa toisin tai voihan olla niinkin, että löytyy toimiva tapa yhdistää kaikki sitten, kun kekriperinteet ovat muotoutuneet.

Mukavaa kun oli, niin aika viiletti vauhdilla, eikä tullut otettua montaakaan kuvaa. Mulla on vielä opettelemista siinä, että emännöidessä huomaan ottaa hetkiä kuvaamista varten, mutta aion kehittyä! Kakun sentään muistin kuvata ennen kuin se tuli syödyksi.

Leivoin suklamousse-aprikoositäytekakun ja se oli niin hyvää! (Ohje täällä.) Mä en ollut sitä hetkeen tehnyt, ehkä sen takia kakku maistui erityisen hyvin. Ulkonäkö ei saanut lähellekään täysiä pisteitä, koska mun oli pakko laittaa kakku jääkaappiin yöksi ilman kupua ja se vaikutti hieman kuorrutteen koostumukseen, mutta ei onneksi makuun. Mä en myöskään hirveästi panostanut kakun koristeluun tälläkään kertaa. Tein taas perinteiset kermapursotukset ja katsoin, mitä kaapeista löytyy lisäksi. Kotivarakaapista nappasin säilykepersikoita ja herkkuhyllyn perukoille oli unohtunut pääsiäiskarkkipussi. Karkit olivat ihan kunnossa ja päiväystä vielä hyvin jäljellä, joten viimeistelin kakun niillä. Jos tykkäät suklaisista täytekakuista, mitkä eivät ole kovin makeita, niin tätä sun tarvii kokeilla. Ihan yksinkertainen perustäytekakku, tumma pohja, väliin aprikoosimarmeladia ja suklaamoussea. Helppo tehdä siis.

Kekrin juhlintaan kuuluu perinteisesti kotimaisilla satokauden antimilla herkuttelu, joten varauduin reilulla määrällä perunaa ja porkkanaa kasvis-juustokeittoa varten. Omasta maasta ne eivät tulleet, koska en saanut päätettyä kasvimaan paikkaa, enkä kasvattanut niitä lavakauluksissa tänä vuonna. Mä olen perunan suurkuluttaja ja haaveilen kunnollisen kokoisesta perunamaasta. Ongelma on siinä, että puustoa pitäisi poistaa kasvimaan tieltä ja mä kun en haluaisi ikinä kaataa pihasta ainuttakaan tervettä puuta. Olen yrittänyt mallailla kasvimaan paikkaa niin, ettei puita tarvitsisi poistaa, mutta ei se taida onnistua mitenkään. Nyt pitäisi valita perunat tai puut! Puista ei tällä tontilla pulaa todellakaan ole, joten päätöksen luulisi olevan helppo.

Tuore leipä kuuluu myös kekriin, joten mä leivoin tummaa limppua. Jos muuten haluaa tuntea tekevänsä jotain pientä, mutta oudolla tavalla merkityksellistä, kannattaa leipoa leipää. Siinä on jokin erityinen juttu! Ehkä se on meille suomalaisille niin perinteinen osa ravinnon kivijalkaa, ”leipä miehen tiellä pitää” ja pitää olla ”ruista ranteessa”.

Juhlat juhlittiin viikolla ja koko viikonlopun vietin ihan yksikseni, mikä oli myöskin oikein mukavaa. Mun oli tarkoitus olla lauantaina ahkera ja aloittaa keittiön kaappien aivan liian kauan odottanut siivous (pääsiäiskarkkien löytyminen viimeistään herätti tilanteeseen), mutta päätinkin, että ihan hyvin se voi vieläkin odotella ja päädyin valokuvaamaan sisustusjuttuja ja katsomaan Beckham-dokumenttisarjaa. Niin ja lopun kakun tietysti söin!

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved