Aika lailla tasan vuosi sitten mulle kävi ihan hirmuinen tuuri. Olin iltakymmenen aikaan kirjoittelemassa ikkunan äärellä, kun siirsin katseeni tietokoneen näytön ohi pihamaalle ja näin mustapäisen hännän vilahtavan ohi. Rullaverho oli melkein kiinni, vain kapea suikale ikkunasta oli näkyvissä, joten oli todellakin tuuri, että juuri sillä sekunnilla satuin vilkaisemaan ulos. Tiesin heti hännästä, mikä kulkija oli kyseessä, mutten voinut uskoa silmiäni. Mä olin aina haaveillut ilveksen näkemisestä, mutten ikinä uskonut sen tapahtuvan. Ilves kun liikkuu yleensä öiseen aikaan, eikä tule lähelle ihmisasutusta.

Mä tietysti kiiruhdin äkkiä hakemaan kameraa (mun puhelimella ei siedettäviä kuvia hämärällä saa) ja totta kai juuri tällaisella hetkellä kameran akku oli loppu. Laitoin sen äkkiä laturiin ja kiirehdin takaisin ikkunan ääreen. Ilveksellä ei onneksi ollut mikään kiire minnekään. Se ei pälyillyt arasti, vaan istui majesteettisen komeana keskellä etupihaa ja katseli ympärilleen kuin olisi ihaillut kaikessa rauhassa omia tiluksiaan. Mä olin nenä kiinni ikkunassa ja laitoin huoneesta valot pois, jotta näkisin ulos mahdollisimman hyvin ja saisin jonkinlaisen kuvankin. Ilves istui noin kymmenen metrin päässä talosta ja oletan tarkka-aistisen kissaeläimen huomanneen valojen sammumisen ja kuulleen mun ryntäilevän huoneesta toiseen. Se ei kuitenkaan pelästynyt yhtään vaan käänsi päänsä mua kohti ja tapitti suoraan päin. Se oli niin uskomaton hetki. Totta kai mua harmitti, etten siitä tilanteesta kuvaa saanut, mutta toisaalta, sain kokea sen ikimuistoisen hetken silmästä silmään. Ei se olisi ollut ihan sama juttu, jos olisin siinä hädissäni räpeltänyt kameran säätöjen kanssa. Kun vihdoin sain kameran akkuun vähän virtaa, oli ilves siirtynyt makuulle muutaman metrin päähän. Ehkä sillä oli saalis kiikarissa. Kuvan laatu on harmillisen huono, oli hämärää ja yritin toimia äkkiä, jotta mulle jäisi edes jotain todistusaineistoa kohtaamisesta.

Suurpedon näkeminen omalla pihalla on vaikuttava hetki. Meillä oli ikkuna välissä, mutta silti. Onhan se kuitenkin suurehko huippupeto. Tiesin, ettei ilvestä pelätä tarvitse, mutta mua jäi sen rohkea käytös kuitenkin hiukan mietityttämään. Aloin pohtimaan, että oliko kysessä jotenkin sairas yksilö, joka tuli pihaan etsimään helppoa ruokaa. Kysyin ilvesasiantuntijalta asiasta ja hän kertoi, että ihan tervekin ilves voi tulla pihapiiriin pyörimään, varsinkin jos talossa on kissa. Meillä ei kissaa ole, mutta alueella on paljon ilvekselle sopivaa saalistettavaa ja metsää ympärillä, joten sen on ollut turvallista liikkua pihaan puuston suojissa. Asiantuntija kertoi, että jos sen vielä pihassa kohtaan, tulee toimia niin kuin suurpedon kohtaamisessa yleensäkin eli poistua paikalta rauhallisesti kääntämättä sille selkää. Hän kuitenkin korosti, ettemme me kaksijalkaiset niiden ruokalistalle kuulu. Ei ilves aikuisen ihmisen kimppuun hyökkää, jollei ole itse ahdistettuna. Pelätä ilvestä ei siis todellakaan tarvitse. Kotieläimille se saattaa kuitenkin olla vaaraksi. Ilvesasiantuntija kertoi ilveksen olevan todella älykäs ja oppivan nopeasti. Esim. liiketunnistimella toimivat valot, mitä jotkut asentavat pihoilleen kotieläintarhojensa turvaksi, eivät ilvestä karkota. Kun se kerran huomaa, ettei valon syttymisen lisäksi tapahdu mitään sille vaarallista, ei se enää välitä valosta. Niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy, on sääasema pyörivine härpäkkeineen ihan lähellä ilvestä, joten ei se tosiaan ihan helposti säikähdä. Olin myöskin juuri ennen ilveksen pihaan ilmestymistä ollut istuttamassa kukkia etupihalla. Ääntä siis oli kuulunut ja varmasti myös haistoi ihmisen liikkuneen.

Mä olen aina pitänyt ilvestä Suomen luonnon upeimpana eläimenä. Mulla oli ystäväni kanssa alakouluikäisinä luontokerho ja mun kerhonimi oli tietysti ilves. Tätä kohtaamista oli siis odotettu pitkään. Mä olen nyt tapahtuman vuosipäivän paikkeilla tarkkaillut pihaa iltahämärässä siinä toivossa, että ilves tekisi vuosittaisen kevätretken samalla alueella. Tuskinpa sentään, ilveksillä kun on hyvin laaja elinpiiri. Mutta toivottavasti vielä joskus saan kokea tällaisen kohtaamisen uudelleen.

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved