Ruskan loisto katosi taas ihan liian nopeasti ja nyt ollaan jo tosi pimeässä marraskuussa. Lokakuu on räiskyvine väreineen ihanaa aikaa, mutta nautin paljon myös tästä hetkestä. Mua ei pimeys haittaa, päinvastoin. On niin tunnelmallista ja kotoisaa. Voi kynttilänvalossa seurailla miten syysmyräkät ravistelevat pihapuita ja ulkoiltuakin on tullut paljon. Täällä maalla on nyt todella pimeää, kun lunta ei vielä ole yhtään, mutta otsalampun kanssa pärjää hyvin. Pihatöitäkin on ollut kiva tehdä, kun on ollut niin lämmintä, ettei ole tarvinnut talvikasveja sormet jäässä istutella.

Pihatöillä en tarkoita haravoimista, mitä ei tehty tänäkään vuonna. Se on niin turhaa hommaa, että miksi vaivautua. Kun me asuttiin rivitalossa, niin ryhmäpaine pakotti tarttumaan haravan varteen. Pelättiin naapureiden tuomitsevia katseita! Nyt ei tarvitse niistä olla huolissaan, kun ei naapureita ole ja lehdethän on luonnon kannalta hyvä jättää maanparannusaineeksi. Vaahteranlehdet olisin haravoinut pois, jos niissä olisi näkynyt taas tervatäplätautia, mutta sitä ei onneksi tänä vuonna pihan vaahteroissa ollut ollenkaan. Tervatäplätauti on ymmärtääkseni puulle vaaraton, mutta lehtiin tulee mustia laikkuja, mikä on siis vain esteettinen haitta. Se on sienitauti, mikä pääsee leviämään keväällä vaahteraan uudelleen puun läheisyyteen jääneistä lehdistä.

Pyhäinpäivänä käytiin kirkossa hiljentymässä ja illalla herkuteltiin ystävän tupareissa. Siellä oli niin maukkaat juustotarjoilut, että otin juustojen nimet itselleni talteen joulun ja uudenvuoden aikaa ajatellen. Meillä oli viime uutenavuotena sellainen pieni valmis juustolajitelma, mutta nyt ajattelin panostaa vähän enemmän.

Halloweenia ei meillä juhlittu edelleenkään. Mä ripottelin taas pieniä koristekurpitsoja ympäri taloa, mutta pidän niitä lähinnä syyskoristeina, en niinkään Halloween-koristeina. Mä en vaan saa Halloweenista kiinni. Se ei kertakaikkiaan tunnu mun jutulta. Ei ainakaan se Halloweenin ”kauhupuoli”. Mä päätinkin jo, että ensi vuonna meillä juhlitaan kekriä.

Nyt on kurpitsat kerätty pois ja joulu alkaa hiipimään tupaan. Mä olen useana vuonna suunnitellut aloittavani jouluvalmistelut ajoissa, jottei tule kiirettä, vaan saisin rauhassa nauttia joulun ajasta. Koristella pipareita kiireettömästi ja testailla uusiakin joululeipomuksia. Se suunnitelma ei ole kuitenkaan vielä kertaakaan kunnolla toteutunut, mutta tänä vuonna oikeasti aion! Mä olen pohtinut sitä, että menettääkö joulunpyhät hohtoaan, jos koti on koristeltuna jo joulukuun alussa. Eipä se selviä kuin kokeilemalla. Ehkä jätän kuusen koristelun myöhemmäksi, mutta muuten joulu saa jo alkaa valtaamaan taloa.

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved