Petunian kasvatus osa 2: Kouliminen ja karaisu

Aloitin keväällä juttusarjan petunian kasvatuksesta (1. osa), kun kylvin 20 riippapetunian siementä parvekelaatikoita varten. Kylvin siemenet 8.4. ja noin viisi viikkoa sen jälkeen tuli aika koulia taimet eli siirtää jokainen omaan purkkiinsa kasvamaan. Se, milloin taimet on hyvä koulia riippuu tietysti kasvuolosuhteista. Kun näyttää siltä, että purkissa alkaa olla ahdasta, kannattaa kouliminen tehdä, jottei niiden kasvu kärsi.

Koulimisen aika on koittanut.

Taimia pitää käsitellä varovasti, sillä niiden juuret ovat tässä vaiheessa vielä hyvin hennot. Nostin taimet purkista käyttäen apuna kertakäyttöhaarukkaa. Multaa ei juurten ympäriltä kannata pahemmin pois ropistella, etteivät juuret katkea. Leikkasin tyhjistä maitopurkeista taas kasvatuspurkit ja istutin taimet niihin yksitellen. Koska kylvin taimet suoraan puutarhamultaan, käytin vanhatkin mullat, mutta sekoitin joukkoon myös tuoretta multaa. Kastelusta pitää muistaa huolehtia, pintamulta ei saa kokonaan kuivua, sillä juuret ovat edelleen pienet.

Koulitut taimet.

Ennen kuin taimet voi istuttaa ulos kasvupaikoilleen, ne pitää karaista eli totuttaa ulkoilmaan. Karaisu on hyvä aloittaa varovasti, eikä taimia kannata heti laittaa suoraan paahtavaan auringonpaisteeseen, mutta ei myöskään kovin kylmään. Mä aloitin karaisun toukokuun lopulla laittamalla taimet suojaisaan paikkaan ensin vain noin 15-30 minuutin ajaksi (säästä riippuen). Jos taimet saavat aurinkoa, saattavat lehdet nopeastikin lerpahtaa, mitä ei tarvitse pelästyä. Ne kyllä tokenevat, kun pääsevät viileämpään ja saavat kunnolla vettä. Laitan itse aluksi puhelimeen muistutuksen, etten unohda taimia ensimmäisinä karaisupäivinä ulos liian pitkäksi aikaa.

Ulkoilemassa.

Taimet vahvistuvat nopeasti, kun pääsevät ulkoilemaan ja kasvavat vauhdilla. Tässä vaiheessa alan lannoittaa taimia tavallisella kasteluveteen sekoitettavalla lannoitteella, mitä käytän kaikille kesäkukille läpi kesän.

Pidennän taimien ulkoiluaikaa pikku hiljaa säistä riippuen. Aika nopeasti ne alkavat tottua ja pian pärjäävät ulkona turvallisesti tunteja. Kastelusta täytyy muistaa pitää huoli!

Vaikka petunia ei ole kovin kylmänarka, en jätä pikkutaimia ulos ennen kuin hallanvaara on varmasti ohi.

Parin taimen lehdet lerpahtivat pahasti, mutta kaikki toipuivat ja kasvu jatkui vauhdilla.

Juttusarjan seuraava osa täällä.

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved

8 Comments Lisää omasi

  1. Nadine G sanoo:

    Oli kivaa lukea, miten projektisi on edistynyt. Toivottavasti nähdään petuniat kohta puoli kukkaloistossaan.

    Liked by 1 henkilö

    1. Juu, kohta tulee kukkakuvia!:)

      Tykkää

  2. Ostin Petunioita rescuekukkina tänä vuonna ja ne on kukkineet kyllä tosi kauniisti. Pitää joku vuosi kokeilla siemenkasvatusta!

    Liked by 1 henkilö

    1. Suosittelen! Onhan siinä hommaa, mutta valinnanvaraa on paljon, kun kasvattaa itse:)

      Tykkää

  3. Melissa L sanoo:

    En uskalla lähteä kokeilemaan kun tapan kaikki kukat aina :/ Silti katselen vihreänä miten muut saavat kukat kukoistamaan.

    Liked by 1 henkilö

    1. Onhan siinä vähän hommaa, kun siemenistä esikasvattaa, mutta ei kovin vaikeaa kuitenkaan:)

      Tykkää

  4. jonna sanoo:

    kouliminen oli itselle täysin uusi sana! Mullissa on kauheasti valikoimaa ja niisä menee pää sekasin ;p

    Liked by 1 henkilö

    1. Juu valikoimaa on kyllä nykyään tosi paljon!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s