Kylläpä nyt vihertää vauhdilla! Heti kun viimeisetkin jäät olivat vihdoin sulaneet, laittoi kevät kaasun pohjaan. Mä kävin ihailemassa sinivuokkoja heti, kun kukat olivat auenneet ja mun oli tarkoitus mennä kuvaamaan niitä sitten, kun kukinta on parhaimmillaan, mutta sehän päättyikin saman tien. En tiedä johtuiko kylmistä öistä vai mistä, että nyt vain hätäisesti näyttäytyivät.

Valkovuokkoja näkyy jo siellä täällä, mutta vain yksi tarkeni pitää terälehtensä auki viileässä illassa. Ne tykkäävät kosteammista alueista kuin sinivuokot ja viihtyvät varjoisammissakin paikoissa. Sinivuokot taas kukoistavat pihan kivikkoisessa rinteessä, minne paistaa aurinko lähes koko päivän.

Mä huomasin viime keväänä takapihalla pari lehtoesikkoa ja nyt niitä on putkahtanut sinne muutama lisää. Lehtoesikkoa ei mun ymmärtääkseni näillä leveysasteilla luonnonvaraisena esiinny, joten ehkä niitä on joskus istutettu tänne. Tosi nättejä ovat, saisivat levitä laajemmallekin.

Pihan perennoista ensimmäisenä kukkaan ehtii kevätkaihonkukka. Se kasvaa takapihalla täysvarjossa, missä maa pysyy keväällä kosteana pisimpään. Samalle paikalle alkaa kevätkaihonkukkien kukinnan jälkeen nousta kotkansiipiä.

Maalis- ja huhtikuu ovat mulle jotenkin laahaavia kuukausia. Tuntuu, että lumien sulamisen jälkeen joutuu odottamaan ikuisuuden ennen kuin luonto alkaa vihertää ja lepän siitepölykin ärsyttää nenää joskus jo maaliskuussa. Luonto on mun mielestä aina lumoava, mutta vähiten kaunis lopputalvesta alkukevääseen. Huhtikuussa vihreän kaipuu on kova ja sitten kun viimeistään toukokuussa kasvit heräilevät ja ensimmäiset kukat availevat nuppujaan, on ihanaa seurata kevään etenemistä.

Tällä tontilla on edelleenkin puita ja muita kasveja, joita en ole vielä tunnistanut. Se tuo lisää mielenkiintoa kevääseen. Viime vuonna takapihalta löytyi pieni tammi ja upeasti keväisin kukkiva puu osoittautui hapankirsikaksi.

Metsävaahteran kukinnot näyttivät upeilta illan valon siivilöityessä oksistojen läpi. Toukokuun tunnelmaa parhaimmillaan.

Kevät on yhtäaikaa herkän kaunista ja vahvaa aikaa. Uudet heiveröiset alut puskevat vauhdilla ja voimalla valoa kohti. Suloiset silmut puhkeavat lehteen ja kukat alkavat pikkuhiljaa värjätä niittyjä. Tästä ajasta mäkin nautin suuresti. Enkä halua kevään kiirehtivän, mutta mieli jo kuljettaa lämpöisiin kesäiltoihin. Lähellä ollaan.

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved