Kesäkuun alku on ihanaa aikaa, kukat availevat kilpaa nuppujaan ja piha pursuaa lukemattomia vihreän sävyjä. On täyteläistä ja tapahtumarikasta. Helteet ovat vauhdittaneet kasvien heräämistä kesään ja perusteellinen pihakierros on tehtävä joka päivä, jos ei halua jäädä mistään paitsi.

Voikukat ilmestyivät päivän aikana kuin tyhjästä ja kohta kukkivat jo niittyleinikitkin.

Vaikuttaa siltä, että moniin meistä on jossain vaiheessa elämää tarttunut jokseenkin ihmeellinen voikukkaviha. Niitä ei oikein nähdä edes kukkina, vaan pelkästään rikkaruohoina, joista on äkkiä päästävä eroon. Ihan kuin talonväki leimattaisiin heti laiskoiksi vätyksiksi, jos ovat päästäneet voikukat rehottamaan pihamaallaan! Voikukathan ovat kivan pirtsakoita alkukesän väriläiskiä ja tarjoavat pölyttäjillekin ravintoa. Lapsuudesta muistan, miten niistä sai tehtyä ihan parhaat kukkaseppeleet ja harmitti, kun ne katosivat nurmikon leikkuun myötä. Nykyään jätän voikukillekin alueita, missä saavat kukoistaa rauhassa.

Norjanangervo oli jo vikko sitten täydessä kukassa ja idänvirpiangervo kiirehtii perässä. (Lisää juttua niistä täällä.)

Laitoin viime kesänä ruokakaupasta ostetun ruukkuruohosipulin kasvamaan yrttilaatikkoon ja hyvin on vartta noussut tänäkin vuonna. Satoa on jo tullut ja nuputkin ovat juuri aukeamassa. Ruohosipulin ei kannata antaa kukkia, jottei versokasvu lopu ja sipuli kuihdu. Muutaman kukan jätän kuitenkin koristeeksi.

Se harmillinen puoli kesäkuun alun helteissä on, että kukinta-ajat jäävät todella lyhyiksi. Esimerkiksi muutenkin pikaisesti kukkiva omenapuu loisti valkoisena vain pari päivää. Ehdin sentään juuri ja juuri kamerani kanssa paikalle toissailtana ja löysin vielä pari kaunista kukintoa kuvattavaksi.

Alkukesääni tuo mielenkiintoisen lisämausteen myös se, etten edelleenkään tiedä mitä kaikkea tällä tontilla kasvaa. Esimerkkinä etupihan koristepensas, mitä jonkinlaiseksi kanukaksi luulen.

Upea vuorenkilpi kukkii ensimmäisten perennojen joukossa. Sen hempeän sävyiset kukinnot ovat näyttäviä ja tuovat ihanasti väriä alkukesään. Vuorenkilpirykelmiä löytyy pihalta kolme kappaletta ja ne saisivat mun puolesta levitä laajemmallekin. Vuorenkilpi tuntuu herättävän monissa voimakkaita tunteita ja olen huomannut sen usein päätyvän puutarhaharrastajien inhokkilistalle. Mä löydän siitä vain pelkkiä hyviä puolia! Kauniiden kukintojen lisäksi sen suuret lehdet pysyvät vihreinä läpi vuoden. Siinä ei kauaa aikaa alkukeväällä mene, kun ne toipuvat painavammankin lumikuorman alta.

Mä en oikein keskipäivän helteestä nauti, joten viihdyn pihatöissä paremmin, kun mennään iltaa kohti ja kuumin porotus on hellittänyt. Sitten kun hommat on saatu tehtyä otan aikaa vain oleskeluun ja ihailuun. Ei tällaisina kesäiltoina ja -öinä malttaisi tulla sisälle ollenkaan. Täällä maalla on niin ihanan hiljaista, että voisin vannoa kuulevani jopa koivujen lehtien kasvavan.

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved