Olen kesän mittaan napsinut kuvia pihan pensaista ja perennoista ja niitä selaillessani tuli mieleen, että voisinhan tehdä niistä tänne pienen juttusarjan. Vielä ei pihasta kovin montaa sorttia löydy ja haaveissa on kaikenlaista uutta. Mutta jospa nyt aloitan sarjan kuitenkin ja teen täydennyksiä myöhemmin, kun pensas- ja perennaporukka kasvaa.

Eniten pihasta löytyy angervoja ja ne ovat tältä kesältä jo kukkimisensa lähestulkoon kukkineet, joten aloitanpa niistä. Itse en ole angervoja istuttanut, vaan kaikki olivat tontilla jo valmiina. Niin kiitollinen olen edelliselle pihanpitäjälle! Ja koska en ole itse niitä ostanut, en voi myöskään ihan sataprosenttisen varma lajikkeista olla. Hyvin olen yrittänyt tutkimustyöni tehdä, mutta varoituksen sananen silti.

Aloitan tämän sarjan kukkimisjärjestyksessä ensimmäisenä olevista valkokukkaisista angervoistani. Ihan ensimmäisenä kukkaan ehtii norjanangervo, latinanakieliseltä nimeltään Spiraea Grefsheim. Sen kauniisti kaareutuvat oksat täyttyvät pienistä vitivalkoisista kukista heti alkukesästä, täällä kolmosvyöhykkeellä kukinta on osunut kesäkuun alkuun.

 

 

Norjanangervo viihtyy parhaiten aurinkoisella paikalla, mutta menestyy myös varjossa, se on tullut täällä todettua. Etupihan norjanangervo on aurinkoisella paikalla ja kukkii komeasti, takapihalla varjossa oleva kasvattaa kyllä kauniin lehdistön, mutta kukkii hyvin vähän. Se on kuitenkin kukattomanakin kaunis pensasaita. Sen lehdet ovat pieniä, mutta ne muodostavat tiheän lehdistön. Lehdet avautuvat aikaisin keväällä tuoden ihanan raikasta vehreyttä jo silloin kun muut vasta heräilevät.

 

Kasvupaikkansa maaperän suhteen norjanangervo vaikuttaisi olevan hyvin vaatimaton. Angervoille kuuluisi antaa keväällä lannoitetta ja kalkitseminenkin kai kannattaa. Molemmat jäivät viime keväänä tekemättä, mutta eipä näytä niihin ainakaan nyt vaikuttaneen, hyvin elinvoimaisia ovat.

Norjanangervoaita aloittamassa kukintaa pihan aurinkoisella puolella.

Norjanangervo kasvaa 1-1,5 metriä korkeaksi. Se kukkii edellisen vuoden versoilla, eikä sille suositella alasleikkausta. Vanhalle pensaalle voi kuitenkin pientä harvennusta tehdä kukinnan jälkeen. Minä en ole omissani vielä huomannut leikkuun tarvetta ollenkaan, vaikka oletan niiden olevan aika iäkkäitä.

Norjanangervo tuoksuu ihanalle! En yleensä välitä kukkien tuoksuista, mutta tämän tuoksu on oikein miellyttävä kesän tuoja.

Toisena esittelyvuoron saa idänvirpiangervo, Spiraea Chamaendryfolia. Se on kasvupaikkansa suhteen yhtä vaatimaton kuin norjanangervokin, mutta kukkii tietysti runsaammin auringossa. Se voi kasvaa hieman norjanangervoa korkeammaksi, parimetriseksi.

 

Idänvirpiangervon kukat ovat puhtaanvalkoisia ja niiden sanotaan tuoksuvan miedosti, mutta itse en ole tuoksua huomannut ollenkaan. Se kukkii täällä pari viikkoa norjanangervon jälkeen eli kesäkuun puolivälin paikkeilla. Enää en siis pääse tänä kesänä kukkia tarkemmin tuoksuttelemaan, mutta todella mieto tuoksun on oltava, kun en ole sitä aistinut.

Idänvirpiangervon leikkaamiseen ja lannoittamiseen pätee samat ohjeet kuin norjanangervonkin eli vanhoja oksia voi harventaa ja lannoitus ja kalkitseminen tulisi tehdä keväisin. Hyvin helppohoitoisia ovat molemmat, sopivat hieman laiskemmanpuoleisellekin puutarhurille!