Aloitin viime vuonna postaussarjan huonekasveistani siinä toivossa, että kokemuksistani saattaisi olla jollekin kasviharrastusta aloittelevalle hyötyä. Ensimmäisessä osassa esittelin traakkipuuni (juttu täällä), nyt on rönsyliljojen vuoro astua parrasvaloihin.

Painotan taas heti alkuun, että kirjoitan omista kokemuksistani, mitkä saattavat olla ristiriidassa muualta löytyvän tiedon kanssa. Kuten kaikissa asioissa, niin tässäkin, kehotan keräämään tietoa useammasta lähteestä. Ei siis kannata uskoa sokeasti mua, eikä ketään muutakaan. Sitä paitsi vinkkejä esim. huonekasvien kasteluun on haastellista antaa, kun veden tarpeeseen vaikuttavat niin monet tekijät. Ja usein joutuu oppimaan kantapään kautta, vaikka olisi kuinka asioihin perehtynyt.

Sain ensimmäiset kirjavalehtiset rönsyliljani pari vuotta sitten ja olen suurimman osan niistä onnistunut säilyttämään hengissä. Olen huomannut, että rönsyliljaa joskus mainostetaan helppohoitoisimmaksi huonekasviksi, mutta itse en ole asiasta ihan vakuuttunut tällä kokemuksella. Kyllä se varmaan helpoimpien joukossa on, mutta ei mun mielestä kärkipaikkaa pidä hallussaan. Siitä taistelevat muut kasvit, niistä lisää myöhemmin (traakkipuu kuuluu siihen porukkaan).

Rönsyliljani kärsivät talvella valon puuttesta ja osa onkin sen vuoksi nuupahtanut. Joidenkin ohjeiden mukaan rönsylilja olisi hyvä talvettaa valoisassa ja viileässä (10-15°C) paikassa, mutta oman kokemukseni perusteella ne selviävät kyllä normaalissa huoneenlämmössä, mutta valoa tarvitsisivat enemmän kuin mulla on mahdollisuus niille kaikille tarjota. Kasvivalo olisi varmastikin hyvä apu, kun päivänvalo ei talvella riitä. Talon valoisimmalla paikalla, lounaisikkunalla, oleva rönsylilja selviää kyllä talven yli. Tänä vuonna näyttää yllättäen siltä, että pohjoisikkunallakin oleva säilyy hengissä. Ei sillä kovin hyvin mene, mutta taitaa sydäntalvesta joten kuten selvitä.

Kastelen rönsyliljani, kun pintamulta on kuivahtanut. Annan kerralla vettä niin paljon, että sitä valuu hieman aluslautaselle. Siten varmistun siitä, että juuret saavat kunnolla kosteutta. Liikakastelua kannattaa varoa, niin kuin kaikkien huonekasvien osalta. Se on varmastikin yleisin syy huonekasvien kuukahtamiseen. Jos rönsylilja pääsee liian kuivaksi, kuivuvat lehtien kärjet ruskeiksi. Niin pääsi mulle alussa käymään, kun varoin ylikastelua. Olen aika usein sellaista neuvoa nähnyt annettavan, että kannattaa kastella vasta sitten, kun lehdet alkavat taipua ja muuttua harmahtaviksi. Tuota neuvoa en kyllä itse antaisi, sillä kun rönsyliljan pitkät lehdet pääsevät taittumaan, eivät ne välttämättä siitä enää toivu. Sen verran on nestejännitystä hyvä pitää yllä, että lehdet pysyvät terhakoina. Olen antanut rönsyliljoilleni kasteluveteen sekoitettavaa huonekasvilannoitetta kasvukauden ajan (suurinpiirtein maaliskuulta syyskuulle) pullon ohjeen mukaan. Multana käytän tavallista kukkamultaa.

Rönsylilja tarvitsee tilavan kasvupaikan, jotta lehdet pääsevät vapaasti kaartumaan. Se kasvaa suotuisissa olosuhteissa todella nopeasti hyvinkin leveäksi, joten kapealle ikkunalaudalle se ei sovi. Myytävänä on myös kippuralehtistä lajiketta, mikä mahtuu pienenpäänkin tilaan, mutta siitä mulla ei ole kokemusta. Muitakin lajikkeita löytyy, kuten esimerkiksi kokovihreä, mitä ajattelin seuraavaksi etsiskellä.

Rönsyliljan valkoiset kukat muodostuvat pitkien kukkavarsien päähän. Kukinnan jälkeen varsiin muodostuu rönsyjä, joista saa istutettua helposti uusia rönsyliljoja.

Rönsylilja on hyvin voidessaan näyttävä kasvi ja sen ilmava lehdistö tuo huoneeseen raikkaan vehreää tunnelmaa. Huoneilmaakin sen pitäisi tehokkaasti puhdistaa, mutta siihen en osaa sanoa juuta enkä jaata. Jotkut ovat sitä mieltä, että huone pitäisi olla kasveja tupaten täynnä, jotta asialla olisi yhtään mitään merkitystä. Mä haluan uskoa sen tehoon ilmanpuhdistajana, koska siitä saan hyvän syyn hankkia näitä lisää!

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved