Tummuva ilta ja voimistuva sade pakottivat irti haravan varresta yhdeksän jälkeen. Fasaanikanatkin lehahtivat tuolloin auringonlaskun saattelemina yöpuulle pihakuusen oksille. Ihan kuin olisivat oksasilppurin viereen tulleet ilmoittamaan, että meluaminen on nyt aika lopettaa. Pihahommia olisi jaksanut vielä paiskia, vaikka muutama tunti niissä jo ehti tänäänkin vierähtää. Ja eilen. Ja toissapäivänä.

Syksyn laiskuus tietää monen monta keväistä kottikärryllistä. Tai ei se syksyinen haravoinnin välttely ihan täysin laiskuutta ole, nyt kun asiaa mietin. Ruskan värjäämät lehdet ovat yksiä maailman kauneimmista asioista ja haluan nauttia niiden väriloistosta mahdollisimman pitkään. Vaahtera ripottelee takapihalle räiskyvän oranssinkeltaisen peiton ja etupihan koivut kultaavat koko nurmikkoalueen. Ei tule siinä vaiheessa mieleenkään alkaa kiireellä haravan kanssa heilumaan, kun yhtä hyvin aikansa voi käyttää syksyn ihailuun ja tuoksutteluun. Ei sillä ole laiskuuden kanssa mitään tekemistä, jos ihminen tahtoo rauhassa ruskassa lillua. Niin nyt annan itselleni kertoa. Syksyisin törmään aina myös juuri sopivasti niihin artikkeleihin, missä kerrotaan, ettei haravointia kannattaisi harrastaa juuri ollenkaan. Entistäkin tyytyväisempänä sitten kuulostelen lehtien kahinaa saappaideni alla ja päätän unohtaa sen, mitä keväällä on edessä.

Fasaanikolmikko tuli tarkistamaan miten talventörröttäjien leikkaaminen edistyy.

Vappu hujahti siis pihaa putsatessa ja munkitkin jäivät paistamatta, mutta kookospalloja sentään pyörittelin. Siinä vasta nostalgiaherkku. Laitanpa tähän ohjeenkin.

Kookospallot

3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
100 g voita
1 rkl kylmää vettä

Pinnalle

n. 1 dl kookoshiutaleita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon pehmeä voi ja sekoita nyppien tasaiseksi. Lisää vesi. Pyörittele taikinasta lihapullan kokoisia palloja. Laita jääkaappiin kovettumaan ennen tarjoilua, jos tarpeen.