Suhteeni siniseen ja valkoiseen

dav

Hiljennyn aina itsenäisyyspäivänä kuuntelemaan Finlandia-hymnin, niin tänäkin vuonna. Siinä samalla maailman menoa mietiskelin. Kaikenlaista on päässyt lähiaikoina Suomessakin tapahtumaan, mutta minun oma kiintymykseni ja kiinnittymiseni tähän maahan on päivän politiikan tavoittamattomissa, turvallisen etäällä kaikesta sotkuisuudesta ja eripurasta. Se on jossain paljon syvemmällä, sukupolvesta toiseen lipuvana kunnioituksena ja kiitollisuutena. Se on Suomen luonnossa. Metsän tuoksussa. Marraskuun paljaissa, aprikoositaivasta vasten piirtyvissä tummanpuhuvissa puissa. Niissä sydäntalven iltapäivissä, kun valoa on tarjolla vain häivähdyksellinen ja kiirehdin polttopuiden hakuun toppahousut kahisten pakkasen kipristellessä poskipäitä. Lumisissa kuusissa, joiden vahvimmatkin oksat antavat kauniisti periksi talven painolle. Toiveikkaina aurinkoa kohti avautuvissa sinivuokkorykelmissä. Lempeissä kesäilloissa koivunlehtien kuoron alla. Lokakuun leiskussa. Ihmisissä, jotka ymmärtävät hijaisuuden arvon 💙

Olisin liittänyt tähän tekstiin sinivalkoisen kuvan kotoa, mutta kotonani ei ole oikein mitään sinistä eikä puhtaan valkoistakaan. Pari vanhaa sinistä venetsiakynttilää olisi varastosta varmaan löytynyt, mutta enpä niitäkään muistanut ajoissa etsiä. Vierastan sinistä ja valkoista sisustamisessa. Käytän eniten ruskeaa, vihreää ja kermanvaaleaa. Lämpimiä, pehmeitä, murrettuja sävyjä. Valkovoittoinen koti ei ole minun juttuni ollenkaan. Kahden huoneen katto ja listat on maalattu valkoisiksi, niistä pidän lämpimän puun sävyn rinnalla raikkautta tuomassa. Valkoisia huonekaluja ei ole (pientä työhuoneen hyllykköä ja vaihtoon menevää yöpöytää lukuun ottamatta). Tekstiileissä käytän varsinkin kesäaikaan vaaleampia sävyjä, mutten juurikaan puhtaan valkoista. Se on sisustuksessa mielestäni liian kova ja joskus huonolla tavalla häikäiseväkin. Elin jonkin aikaa sinisen ja valkoisen ympäröimänä, kun mieheni vaalea poikamiesasunto oli valkoisella kalustettu (keittiö, vaatekaapit jne.) ja paljolti sinisen sävyillä sisustettu. Ehkä jollakin tasolla totuin, mutten silti siniseen tai valkoiseen mieltynyt. Mutta nyt, aivan kuin Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi, sain tänään tilaamani siniset verhot! Olen vieläkin ihan ihmeissäni, että mitä oikein menin tekemään. Saahan ne palauttaa, mutta kauniin sävyisiltä pakkauksessa näyttivät. Testaan ikkunaan ja palaan asiaan kuvien kera.

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa toivottaen
Amalia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s