Edellisestä puutarhapostauksestani on kulunut vuosia, mutta joka kevät olen jotakin esikasvattanut. Nyt, syksyn taas tullen, on hyvä aika arvioida onnistumisia ja epäonnistumisia. Ajattelin kirjoittaa kesäkukkapostaussarjan, toimii itselleni puutarhapäiväkirjana ja ehkä joku voi löytää vinkeistäni apuakin. Kysy ihmeessä, jos kaipailet lisäneuvoja! En todellakaan ole ammattilainen näissä jutuissa, mutta tässä omia kokemuksiani muutaman vuoden ajalta.

Aloitetaan lempikesäkukastani eli tuoksuherneestä. Nyt, kun olen muitakin kasvatettavia testaillut, on tuoksuherne entistä tiukemmin ykköspaikassaan kiinni. Siltikin, vaikka tänä vuonna koin ensimmäistä kertaa sen kanssa epäonnistumisen, minkä uskon johtuneen uusista valo-olosuhteista. Tuoksuherne kukoistaa aurinkoisella, jopa paahteisella paikalla. Kokemukseni mukaan vähemmällä valolla ei kukkia tule. Tulipahan sekin nyt testattua. Kokeilin tänä vuonna erimerkkisiä siemeniä kuin aiemmin, mutten usko epäonnistumisen johtuneen niistä. Todennäköisempää on, etteivät ne valon vähyyden takia kukkineet kunnolla. Ne kasvattivat kuitenkin runsaan lehdistön ja voivat muuten erittäin hyvin, edelleen. Ja ovat talon edessä vehreyttä tuomassa ihan kivoja ilman kukkiakin.

Kasvatin tuoksuherneitä kahdessa ruukussa. Toiseen istutin esikasvatetut taimet ja toiseen suorakylvin. Halusin testata, kannattaako esikasvatuksen vaiva nähdä. Jos kukkia olisi tullut (enemmän kuin pari), olisivat esikasvatetut taimet kukkineet hieman aiemmin, mutta uskoisin, että ero on niin pieni, etten taida enää vaivautua esikasvattamaan. (Asun kolmosvyöhykkeellä, käytössäni ei ole ollut kasvivaloja.)

Tuoksuhernettä löytyy lukemattomissa eri väreissä ja sävyissä aina hohtavan valkoisesta syvän tummaan burgundiin. Keltaisena tuoksuhernettä ei tietääkseni esiinny. Kukat voivat myös olla monivärisiä.

Esikasvatetut taimet kannattaa ehdottomasti latvoa, niin saa haaroittuneet ja terhakammat taimet. Olen latvonut taimet toisen lehtiparin jälkeen. Eli yksi lehtipari sirkkalehtien jälkeen. Mutta eipä se taida tuoksuherneillä kovin tarkkaa olla ja niitä voi latvoa useampaankin kertaan (itse olen yleensä latvonut vain kerran). Tarkemmat kylvöohjeet löydät ensimmäisestä postauksestani täältä.

Tuoksuherne on mahtava leikkokukka! Valitsen lajikkeet niin, että värit sopivat yhteen maljakoissa. Ne kestävät hyvin ja niistä saa herkullisen värisiä asetelmia. Vaaleista sävyistä saa hurmaavan kesäkimpun ja syystunnelmaan sopivat tumman marjaisat sävyt. Kukkia kannattaakin leikata, sillä mitä enemmän leikkaat, sitä enemmän kukkia tuoksuherne tuottaa. Ei siis kannata jättää kukkia kuihtumaan, ettei tuoksuherne lopeta kukkimista.

Kastelun tarpeesta on hankalaa sanoa mitään yleispätevää, se riippuu niin paljon kasvupaikasta ja säästä. Itse kastelen ruukuissa auringossa olevat kesällä joka päivä, niin että näen vettä valuvan hieman ruukun pohjarei’stä. Eli varmistan mullan olevan kosteaa koko ruukussa. Jos kastelu on unohtunut ja kasvi näyttää hieman nuukahtaneelta, niin se elpyy kyllä, kunhan saa reippaasti vettä. Lisään kasteluveteen lannoitetta ohjeen mukaan koko kauden.

Tuoksuherne ei kokemukseni mukaan ole niitä ensimmäisiä nuupahtajia syksyn viileyden saapuessa. Ovat kukkineet minulla pitkälle syksyyn.

Kenelle ja mihin suosittelen?

Kaikille! Helppo kasvatettava ja kokemukseni mukaan varma kukkija, kunhan saa tarpeeksi valoa. Kasvupaikka siis aurinkoinen, jopa paahteessa ovat minulla kukoistaneet.

Ainakin korkeammiksi kasvavat lajikkeet, mitä minulla on ollut, tarvitsevat tuen. Tuoksuherne ei pysty takertumaan kärhöillään esim. rosoisen aidan pintaan kuten jotkin muut köynnökset (esim. kelloköynnös), vaan se kietoo kärhönsä tukikeppien ympärille.

Riippuu varmaan lajikkeesta, mutta tuoksuherne todella tuoksuu! Monet kasvattavat sitä nimenomaan sen hurmaavan tuoksun takia, mutta toisille se voi olla liikaa. Ota tämä huomioon kasvupaikkaa valitessasi. Jos saat oireita esim. syreenin tuoksusta, saattaa tuoksuherne olla viisasta kasvattaa hieman sivummalla oleskelupaikoista. Varsinkin jos istutat niitä runsaasti samaan paikkaan.

Jos etsit lasten kanssa jotain yhteistä kasvatusprojektia, voisi tuoksuherne olla hyvä valinta. Siemenet ovat aika kookkaita ja siten helposti kylvettäviä ja ne itävät nopeasti, joten kasvua pääsee seuraamaan vain muutama päivä kylvöstä.

Vinkkejä!

Tee kehikko helposti itse. Tein tänä vuonna ruukkuihin kaksi kehikkoa oksista taivuttelemalla, en edes sitonut oksia mitenkään toisiinsa kiinni, vaan asettelin ne vain niin, että pysyvät paikoillaan. Ja hyvin ovatkin pysyneet, monta kuukautta. Ovat ehkä jopa nätimmän näköiset omaan silmääni kuin kaupasta ostetut. Varsinkin, jos puutarhatyylisi on luonnollisen rönsyilevä, niin suosittelen kokeilemaan!

Jos järjestät loppukesällä (tai syksyllä) juhlia, niin tuoksuherneistä saat tehtyä kukka-asetelmat helposti ja edullisesti itse. Tuoksuherneen kukat ovat niin kauniita, etteivät mielestäni muita kukkia asetelmaan kaipaa, mutta joskus olen kietonut hiirenvirnaa kimpun ympärille vihreää tuomaan. (Ota tässäkin huomioon se, että voivat tuoksua voimakkaasti, kaikki eivät välttämättä voi sen takia oleilla samassa tilassa tuoksuhernekimppujen kanssa.)

Voit antaa kukkien kehittyä kesän lopulla herneenpaloiksi ja kerätä siemenet seuraavaa vuotta varten. Anna palkojen kuivua ja ruskistua ennen keräämistä.

Tuoksuherneestä saa ihanan ”kukkaseinän”, kun sitoo taimet aitaan tai kehikkoon kiinni.

Tästäkin aidasta tuli silmänilo, kun sai kukkakuorrutuksen. Kiinnitin varret aitaan kumipäällysteisellä rautalangalla ja kun se loppui, otin nippusiteet avuksi.

Tuoksuherne on kiehtovan kaunis. Jotenkin ruusuntapainen runsaassa kimpussa, mutta minusta mielenkiintoisempi. Villimpi ja luonnonkukkamaisempi. Lunastanut pysyvän paikkansa minun kesässäni.