Lokakuu kiisi ohi hirvittävän nopeasti ja heti kuun vaihteessa ensilumi saapui tänne ryminällä. Ihan kirjaimellisesti ryminällä! Lunta tuli niin paljon, että pihassa kuului pauketta, kun puiden oksat katkeilivat lumen painosta ja eilinen ilta menikin metsähommissa. Mutta palataan vielä hetkeksi syksyn lämpöiseen hehkuun🧡

Ruska oli upea! Harmi, kun se kestää niin vähän aikaa. Tuuli tuiversi täällä loppukuusta navakasti ja putsasi puut lehdistä vauhdilla. Suuri pihakoivu oli erityisen upea tänä vuonna, suorastaan kullanhohtoinen ilta-auringossa.

Etupihan kanukka oli yksi niistä harvoista kasveista, jotka pitivät ruskan kauniiksi maalaamista lehdistään kiinni lokakuun loppuun asti. Mä en tiedä varmaksi, mitä lajiketta tämä kanukka on. Se muistuttaa aika paljon korallikanukkaa, mutta ei taida se kuitenkaan olla. Tämän kanukan syysväri on todella upea, sekoitus viininpunaista ja violettia. Ja valkoiset marjat erottuvat niin kauniisti tummasta lehdistöstä. Pitäisi ottaa lajike selville, koska tätä haluaisin pihaan lisää.

Syksy on tarjonnut ihan täydellisiä iltoja upeine auringonlaskuineen. Lokakuussa liikuskeltiin mun ihannelämpötiloissa, siinä 10-15°C paikkeilla. Tuuli tuntui lempeältä ja ohjasi ihanaa syksyn tuoksua nenään. Mä vietin paljon aikaa luonnossa haahuillen, mikä on yksi mun lempiharrastuksista.

Hanhia tuli lokakuun loppupuolella bongailtua melkein joka ilta. Niitä lenteli täällä nyt poikkeuksellisen paljon. Valtava kaakatus alkoi kuuden jälkeen illalla ja suuret parvet täyttivät taivaan (Instagramista löytyy kaakatusvideo). Joutsenparviakin näkyi, mutta hyvin harvakseltaan.

Tuli pihatöitäkin sentään vähän tehtyä. Multa oli jäänyt hirveä määrä kukkaruukkuja, vajaita multasäkkejä ja kaikenlaista roinaa talon seinustalle. Oli oikeasti aika siivottoman näköistä. Asia oli häirinnyt mua jo jonkin aikaa ja nyt vihdoin on koko alue putsattu. Laiskuuden lisäksi siivouksen lykkääntymiselle oli toinenkin syy, alueelle muodostunut hiirulaisten kokoontumispaikka. Ne olivat tietysti löytäneet mukavan suojaisia sukukokoustiloja tavarapaljouden seasta, mikä ei mua ilahduttanut. Mä en tykkää, kun jyrsijät tulevat liian liki. Ihan rauhassa saavat luonnossa tepastella, mutta mua vähän hirvittää, kun pyörivät ihan mun asumuksen lähellä. Ne selkeästi haistavat pelon ja liian usein sieltä joku siimahäntä spurttasi juuri, kun nimenomaan minä olin lähistöllä. Ihan kuin pelotellakseen pomppivat ja hihittivät varmasti sitten porukalla mun ruukkujeni alla, kun sain sätkyn! Se on muuten kai tutkittu juttu, että miesten haju saa hiiret pelkämään, mutta naisväkeä kohtaan ei pikkupirulaisilla ole mitään kunnioitusta!

Haravoida täällä ei ollenkaan, pelkästään sora-alueelta poistetaan lehtiä haravalla tai lehtipuhaltimella. Maatuvat lehdet ovat hyvää ravinnetta nurmikolle ja lisäävät pihan pieneliöstöntoimintaa, mikä on luonnolle hyväksi.

Nyt sitten tunnelmoimaan talvista marraskuuta!

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved