Ihan vielä en aio siemeniä multaan laittaa, koska minulla ei ole kasvivaloja. Ilman lisävaloa pidemmän esikasvatuksen vaativia kasveja on hankala saada onnistumaan kunnolla. Valoa on täällä Suomessa tarjolla vielä niin vähän, ettei pelkästään sen avulla taida kovin tanakoita taimia saada kasvatetuksi. Kasvivalojen hankinta on ollut ohimennen harkinnassa, mutten usko hankkivani niitä tänä keväänä. Kodinhoitohuone, missä esikasvatus tapahtuu, on edelleenkin muuton jäljiltä sekaisin. Tuntuu, että kun saan pari aivan liian kauan setvimistä odottanutta säkkiä tyhjennettyä, jostain niitä aina ilmaantuu vähintään saman verran lisää. Ihan lähiaikoina aion kyllä raivata huoneen kuntoon, jotta se voisi vihdoinkin ajaa asiaansa kodinhoitohuoneena. Ihan lähiaikoina. Niitä aikoja odotellessa, ei esikasvatustilaa kovin paljoa ole. Minulla on ollut tapana ”koristella” muitakin huoneita esikasvatuspurnukoillani ja ajattelin nyt, että jospa olisin siementen hankkimisessa tänä vuonna niinkin tolkullinen, etteivät maitopurkkien puolikkaat valtaisi koko taloa.

Ennen siemenkauppoihin ryntäämistäni tarkistin, mitä siemeniä viime vuodelta on jäänyt. Löysin persiljan, auringonkukan, tuoksuherneen ja värinokkosen siemeniä. Tuoksuherneen siemeniä ei paljoa ollut, joten niitä aion ostaa lisää eri väreissä. Viime vuonna istutin vain pussillisen, enkä tainnut nähdä kuin yhden kukan. En usko, että vika oli siemenissä, paikka ei tainnut olla tarpeeksi aurinkoinen. Aurinkoisemmalla paikalla olen onnistunut niiden kanssa aina todella hyvin, joten tänä vuonna etsin niille valoisamman kasvupaikan. Kokemukseni mukaan kestävät hyvin polttavaa paahdettakin.

Persiljaa en ole ennen kasvattanut, pidän sen mausta paljon, joten toivottavasti onnistuisi heti ensiyrittämällä. Basilikaa aion taas kasvattaa, sitä käytän eniten ruuanlaitossa. Jäljelle jääneet auringonkukan siemenet ovat Giant- lajiketta, uusi tuttavuus sekin. Viime vuonna kasvatin ruukullisen Pacino Gold- auringonkukkia ja pidin niiden kukista ja kasvutavasta todella paljon. Se on juuri sopiva isohkoon ruukkuun, ei kasva liian korkeaksi eikä tarvitse tukea. Kukka on kaunis ja kestävä maljakossakin. Kukkivat minulla vasta, kun halla jo uhkasi, niin toin sisälle olohuoneen piristykseksi. Suorakylvin ne viime vuonna, mutta ajattelin tänä vuonna esikasvattaa, jotta kukkisivat hieman aiemmin. Nytpä muistuikin mieleeni, että jätin viimeiset kukat sisälle kuivumaan, pitääpä katsoa saisinko niistä siemeniä.

Värinokkosta kasvatin jo viime vuonna, mutta aika laihoin tuloksin. Siemenet itivät kohtuullisesti, mutta osa hennoista pikkutaimista tuhoutui käsittelyssäni. Ostamani Rainbow Mix oli myös kaikkea muuta kuin sateenkaarenvärejä. Kaikki taimet olivat kokovihreitä. Ainostaan yhden lehdissä oli mukana kermanvalkoista. Olin pettynyt, kun tarkoitus oli saada niistä ruukkukaupalla väriloistoa talon edustalle. Pidän värinokkosesta todella paljon ja se on minulle ihanan nostalginen kasvi, joten yritän tänä vuonna uudelleen.

Amppelitomaatin siemeniä en aio tänä vuonna ostaa. Viime kesän pettymyksestä toipuminen kestää pidempään! Kasvatin Tumbling Tom- lajiketta, enkä saanut ainoatakaan kypsää tomaattia. Esikasvatin mielestäni ajoissa ja taimet olivat hyvännäköiset. Kasvoivat hienosti ja kukkivat kunnolla. Mutta sitten ei mitään. Tuntui, että ne jäivät jumiin kukintavaiheeseen. Pari kauan oksissa roikkunutta raakiletta otin sisälle kypsymään syksyn tullen, mutta roskiin menivät lopulta nekin. Mikäköhän meni vikaan?

Petunioita on parvekelaatikkoihin taas saatava. Kasvatin viime vuonna useaa eri lajiketta ja ainakin yhtä niistä, Tidal Wave Cherryä, haluan taas ehdottomasti. Sen upean syvä väri ja pitkät rönsyt valloittivat. Mutta. Koin petunioiden kasvatuksen hieman työlääksi ja hankalaksi näissä olosuhteissa, joten saatan etsiä sitä tänä vuonna valmiina taimena.

Viime vuodelta jatkoon eivät amppelitomaatin lisäksi pääse myöskään kukonpyrstö Flamingo Feather eikä verbena Quartz Pink. Istutin niitä samaan laatikkoon petunioiden kanssa ja sinnehän ne hukkuivat. Oma mokani oli se, etten ollut tarpeeksi tarkkaan vertaillut kasvien kokoja. En tiedä miten paljon ahtaalle joutuminen vaikutti kukintoihin, mutta vähiin jäivät, varsinkin verbenan kohdalla.

Kukonpyrstöä sain kasvattaa pitkään ja hartaasti, kunnes vihdoin alkoivat kukkia ja kupsahtivat sitten heti ensimmäisenä viileämpänä yönä.

Kelloköynnöstä en poikkeuksellisesti viime vuonna kasvattanut, mutta kokemukset siitä ovat olleet hyviä, joten harkinnassa tänä vuonna sekin. Kukkia ne eivät ole minulla aina ehtineet, myöhäisestä esikasvatuksesta johtuen, mutta pelkän lehdistönkin takia sitä kannattaa harkita.

Kelloköynnöksestä ja muistakin kasvattamistani kesäkukista löytyy lisää juttua näiden linkkien takaa:

Kesäkukkia osa 1: Tuoksuherne, puutarhan villi kaunotar

Kesäkukkia osa 2: Kelloköynnös, mainettaan helpompi kasvatti

Kesäkukkia osa 3: Valloittavat petuniat

(Ja tässä juttua ihka ensimmäisistä kylvöistäni vuosien takaa.)

Tila taitaa olla täynnä jo niistäkin kasveista, mitä on ainakin saatava, mutta ehkä jotain pientä lisäksi. Vielä on hetki aikaa miettiä. Tyhjien maitopurkkien hamstraaminen pitääkin jo aloittaa. Esikasvatan taimet aina niissä. Leikkaan vain sopivan kokoisiksi ja teen reiät pohjaan. Helppoa ja halpaa. Niiden lisäksi ei tarvita muuta kuin tuorekelmua ja kylvömultaa. Ja sitten ihana odotuksen aika voi alkaa!