Kenelle belgianpaimenkoira / saksanpaimenkoira sopii?

Hulda on nyt reilu puolitoistavuotias täpäkkä tyttönen ja ajattelin hieman jakaa omia ajatuksiani siitä, kenelle Huldan tyyppinen koira mielestäni sopii. Mä en ole kummankaan rodun kasvattaja tai minkäänlainen erityisasiantuntija, vaan mielipiteeni pohjautuu omiin kokemuksiini Huldan kanssa, jossa siis on (belgianpaimenkoiraa ja saksanpaimenkoiraa), aiempiin kokemuksiini saksanpaimenkoirarotuisten koirien kanssa ja vuosien saatossa molemmista roduista keräämääni tietoon. Rotuja ei voi niputtaa yhteen, koska niissä on paljon eroavaisuuksia, mutta mielestäni myös paljon yhtäläisyyksiä ja koen, että vaatimukset omistajalle ovat jokseenkin yhteneväisiä. Mä nyt vedän tässä jutussa paksulla pensselillä, muuten pitäis kirjottaa kirja!

Heti alkuun on todettava, että jos olet hankkimassa belgianpaimenkoiraa, saksanpaimenkoiraa tai niiden risteytystä, kerää mahdollisimman paljon tietoa monista eri lähteistä. Ota selvää eri muunnoksista, jalostuslinjoista, terveysasioista jne. Kysy kasvattajilta ja mene tapaamaan koiria. Ja sitten kannattaa lukea myös tällaisia kertomuksia itseni kaltaisilta ”tavallisilta” koiranomistajilta, jotka eivät myy koiria. Tietoa ei voi koskaan olla liikaa. Se, että näkee Tiktokissa videon robotin lailla ohjaajaansa tottelevasta (ja ehkä hyvin kyseenalaisin tai jopa laittomin keinoin koulutetusta) belgianpaimenkoirasta tai saksanpaimenkoirasta, ei ole järkevä syy innostua hankkimaan itselle samanlaista koiraa. Koiratrendit voivat olla vaarallisia, varsinkin silloin kun on kyse vaativammista roduista, jotka kouluttamattomina/väärin koulutettuina voivat aiheuttaa vakavaa vaaraa ympäristölleen ja itselleen.

Onko Hulda sitten vaativa koira? Yllättävän hankala kysymys. Kaikki koirat ovat omalla tavallaan vaativia ja Hulda on vielä pentuikäinen. Hulda on ulkonäöltään aika lailla tasainen sekoitus molempia, mutta luonteessa on paljon belgianpaimenkoiramaista intensiivisyyttä. Se on erittäin energinen ja janoaa tehtäviä lähes koko ajan, joten se vaatii paljon aikaa ja huomiota. Jo pelkän kokonsa, vauhtinsa ja voimakkuutensa vuoksi Huldan rotuinen koira tarvitsee hyvän peruskoulutuksen. Se ei esimerkiksi saa hyppiä päin, koska voi kaataa aikuisenkin ihmisen. Ja sanonpa heti alkuun, että jo siinä saattaa olla haastetta, kun koirassa on belgianpaimenkoiraa. Kun se esim. näkee tutun tai tuntemattomammankin ihmisen, on sitä voimakasta uteliaisuutta tai räjähtävää riemua vaan niin vaikea padota! Mitä muuta edes voisi tehdä kuin painaa kohti niin lujaa kuin tassuista lähtee ja pompata suoraan päin?! Se on varmasti monen (nuoren) belgianpaimenkoiran mielestä juuri se oikea tapa tervehtiä. Mä kuvittelin pystyväni kouluttamaan päinhyppimisen pois aikaisemmin kuin se lopulta tapahtui. Kirjoittelen kouluttamisesta erillisiä postauksia myöhemmin.

Belgianpaimenkoiran / saksanpaimenkoiran omistajalla on hyvä olla ”esikoisenergiaa”. Mä tarkoitan sillä sitä, että ihmisellä on luontaista johtajuutta ja auktoriteettia sekä halua ottaa tilanteet haltuun. Sellaista ”mä määrään täällä” -asennetta. Omistajan pitää osata olla jämpti ja napakka. Käskyt pitää antaa selkeästi ja niiden kanssa pitää olla johdonmukainen. Minkäänlaisesta alistamisesta ei ole kyse vaan lukemattomin eri keinoin ja positiivisen vahvistamisen kautta saavutetusta johtajan asemasta (näistäkin lisää myöhemmin). Jos sä et johda, niin belgianpaimenkoira ja saksanpaimenkoira nappaa kyllä pomon paikan ja yhteiselämä vaikeutuu huomattavasti. Jatkuvaa käskyttämistä koiran elämä ei tietenkään saa olla, vaan lempeyttä ja ymmärrystä pitää löytyä. Yhdessä tekemisen tulee olla hauskaa, koiran ja omistajan suhdetta vahvistavaa aikaa. Hulda saa paljon rapsutuksia ja kehuja! Rauhoittumista Huldan kanssa on pitänyt myös treenata, se ei tämän rotuiselta nuorelta koiralta käy ”luonnostaan”.

Belgianpaimenkoiran ja saksanpaimenkoiran omistajan tulee olla pitkäpinnainen ja kärsivällinen. Koulutuksessa samoja asioita toistetaan päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen (riippuen tietysti siitä millainen taso halutaan saavuttaa). Jos joku homma ei toimi, niin pitää katsoa peiliin eikä syyttää koiraa. Ehkä pitää etsiä uusi keino opettaa jokin asia tai lisätä toistoja. Malttia ja ongelmanratkaisukykyä pitää löytyä. Vaikka molempien rotujen edustajat ovat erittäin älykkäitä ja oppivat joitakin asioita helposti, ei pikavoittoja silti ole aina saatavilla.

Omistajan ei tulisi olla hirvittävän arka ihminen. Jos kokee olevansa kovin pelokas ja ajattelee hankkivansa belgianpaimenkoiran tai saksanpaimenkoiran turvakseen, saattaa ongelmia tulla. Koira osaa lukea omistajaansa, aistii tunnetilat ja reagoi niiden mukaan. Hulda ei ole räksyttäjätyyppiä, mutta se ilmoittaa, kun joku tulee pihaan. Kun mä tulen paikalle, se katsoo mua seuratakseen, miten tulijaan reagoidaan. Sama tapahtuu, kun vieraita kohdataan kodin ulkopuolella. Jos vahti- ja puolustusvietin omaava koira aistii toistuvasti omistajan pelon, se voi kokea, että sen pitää ottaa tilanteet haltuun ja siitä ei välttämättä hyvää seuraa.

Belgianpaimenkoiran tai saksanpaimenkoiran omistajalla pitää olla koiralle aikaa. Jo valmiiksi kiireiselle ihmiselle nämä rodut eivät sovi. Molemmat rodut tarvitsevat toimintaa, niin fyysistä kuin älyllistäkin, mutta sanoisin, että belgianpaimenkoira vielä enemmän. Se on roduista vauhdikkaampi ja energisempi, mutta yksilöllisiä eroja tietysti on. Meillä on pihaa aidattu niin, että Huldalla on turvallista tilaa liikkua itsekseen, mutta se ei tetenkään riitä, vaan koiran kanssa harrastetaan yhdessä. Molemmat rodut haluavat toimia ihmisen kanssa ja kaipaavat paljon seuraa. Arkisin meillä kaksi aikuista ihmistä liikkuu Huldan kanssa yhteensä parisen tuntia päivässä, viikonloppuisin enemmän. Liikkuminen on lenkkeilyä ja leikkimistä, joiden lomassa on myös koulutusta.

Liikunnan tarpeen vuoksi olisi toivottavaa, että koiralla olisi omalla tontilla tilaa juosta turvallisesti. Saksanpaimenkoiria ja belgianpaimenkoiria asustaa varmasti paljon myös kerros- ja rivitaloissa, mutta silloin omistajalta vaaditaan vielä enemmän aktiivisuutta. Itse koen, että näiden rotujen edustajien pitää päästä juoksemaan myös ilman hihnaa.

Koiran omistajan pitää olla kekseliäs ja tiedonjanoinen. Omaa koiraa pitää oppia lukemaan. Ehkä omalle koiralle on parempi opettaa jokin asia hieman toisin kuin koulutusoppaissa sanotaan. Rodun/rotujen tuntemuksen lisäksi koira tarvitsee yksilöllistä ymmärrystä. Belgianpaimenkoira ja saksanpaimenkoira ovat erittäin älykkäitä koiria, mikä saattaa jopa vaikeuttaa koulutusta. Hulda on esimerkiksi osannut yhdistellä asioita nokkelasti jo pienestä pitäen, joten esim. palkkauksen kanssa pitää olla tarkkana, ettei tule vahvistaneeksi ei-toivottua toimintaa.

Saksanpaimenkoiran tai belgianpaimenkoiran hankintaa kannattaa harkita tarkkaan ja koittaa arvioida omia voimavaroja rehellisesti. Jos samassa taloudessa asuu muita aikuisia kannattaa heidän kanssaan keskustella perusteellisesti siitä, millaisena he näkevät roolinsa koiran elämässä, jottei mitään jää heppoisten oletusten varaan. Koti ei ole entisensä, kun tällainen koira tulee taloon ja elämä muuttuu. Jos siihen on varautunut, on todella eläinrakas ja aidosti nauttii koiran seurasta, voi se olla parasta mitä ikinä olisi voinut tapahtua🥰