Täällä on ollut koivikon harvennus jo muutaman viikon meneillään ja nyt saatiin ensimmäinen satsi valmiita klapeja. Seuraavaksi koko röykkiö heitellään puuvajaan kuivumaan ja sieltä sitten poltellaan ensi syksystä alkaen toivottavasti hyvin kuivuneita klapeja. Vähän mietityttää, onko vaja tarpeeksi tuulettuva paikka, mutta toivotaan parasta. Me ollaan parina edellisenä talvena jouduttu turvautumaan osaksi ostopuihin, mutta nyt saatiin siis vihdoin kunnon kasa omalta tontilta, mikä on tosi kiva juttu. Mä en lähtökohtaisesti halua, että puita tontilta kaadetaan, mutta koivikko on pakko harventaa, jotta istutetut koivut saavat tilaa kasvaa suuriksi ja rehevälatvaisiksi.

Mustarastaat jo etsiskelvät pesäpaikkoja puuvajasta, joten pitää toimia ripeästi. Mikäköhän siinä muuten on, kun ympärillä on hehtaaritolkulla metsää suojaisine pesäpaikkoineen, mutta varsinkin mustarastaat haluavat perustaa kotinsa tuonne puuvajaan. Pihassa on paljon liikettä ja varsinkin vajan ympäristössä kunnon meluakin, kun kaiken maailman koneita käytetään, mutta se ei tunnu kesyjä mustarastaita haittaavan. Yksi jo tönötti pitkään hyvin itsevarman oloisena vajan katon harjalla ja silmäili ympärilleen kuin olisi ihaillut omia tiluksiaan. Ehkä se on sama tyyppi kuin edellisinä vuosina ja haluaa rakentaa pesän taas samaan paikkaan. Mä niin tykkään seurailla lintujen puuhia ja on ihanaa, että ne tulevat pihapiiriin pesimään, mutta jotkut paikat ovat hieman hankalia alueen rauhoittamisen kannalta pesimäkauden ajaksi.

Mulla on ollut kauhea koirakuume jo tosi pitkään ja se aina keväällä pahenee, kun vietän paljon aikaa ulkona kaikenlaisissa pihahommissa ja tulee usein mieleen, miten kiva olisi koirakamun kanssa kuljeskella, heitellä keppejä, tutkia metsiä jne. Muttia on asian tiellä kuitenkin vielä monia. Remonttihommia on tiedossa sisällä ja ulkona, piha on aitaamatta jne. Alue ei tunnu vielä tarpeeksi turvalliselta koiralle enkä ehkä pystyisi juuri nyt panostamaan koiraan niin paljon kuin haluaisin. Kokemuksesta tiedän, että pennun kouluttaminen vaatii paljon ja jos pitkäaikainen haave koirasta joskus toteutuisi, niin totta kai sille haluaisin kunnolla omistautua. Mulla on kuitenkin sen verran koirista kokemusta, ettei kuva mielessä ole liian ruusuinen. Vastuu on tosi iso. Mutta voi sitä ilon määrää, minkä koira voi ympärilleen levittää! Kaikki, joilla on joskus ollut ihana koiraystävä, perheenjäsen, sielunsisko tai -veli, niin varmasti tietävät, millainen kaipuu siitä jää. Sen kun on joskus saanut kunnian kokea, niin sitä ikävöi aina vaan, Jonnekin sieluun jää kolo, mikä pitäisi täyttää.

Saksanpaimenkoira on ollut pitkään mun suosikkirotu, mutta sen rinnalle on nyt noussut weimarinseisoja. Mulle on pikkuisen tullut aikoinaan allergiaoiretta koirasta ja saksanpaimenkoirista lähtee mun kokemuksen mukaan paljon karvaa ja sen mukana mahdollisesti allergisoivaa hilsettä, niin se ei ehkä olisi kuitenkaan mulle se ihan paras rotu siinä mielessä. Mun ymmärtääkseni mikään koira ei ole allergiavapaa, joten asiaa on hyvä selvittää ennen koiran hankkimista. Olen aiheesta jonkin verran hakenut tietoa ja sekin on ilmeisesti mahdollista, että oireita tulee vain jostakin yksilöstä, mutta muista koirista ei ollenkaan. On ollut helpottavaa huomata, että mulle ei ole tullut lähiaikoina tapaamistani koirista minkäänlaisia allergiaoireita. Ystävän koira oli meillä kotona koko päivän, eikä siltikään oireita ilmaantunut. Olen siis aika toiveikas asian suhteen.

Mun tulee aika usein katseltua Youtubesta koiravideoita ja lähiaikoina ne ovat olleet weimarinseisojavideoita. Niin upean oloisia koiria! Erittäin älykkäitä ja omistajaansa kiintyviä. Rotu on Suomessa aika harvinainen, enkä ole livenä yhtäkään rodun edustajaa nähnyt. Weimarinseisojia on lyhyt- ja pitkäkarvaisia, todella kauniita molemmat. Niiden turkki on kauniin hopeanharmaa ja niiden vaaleat meripihkansävyiset silmät erottavat ne monista muista roduista. Pitääkin kysellä löytyykö weimarinseisojia lähiseudulta, niin voisin ehkä päästä tutustumaan rotuun paremmin.

Mun lemmikihaaveet eivät pelkkään koiraan jää, vaan unelmissa olisi myös pari vuohta, muutama kana ja ankkoja. Ja jos puitteet sallisivat, niin lehmä ja hevonen myös!