Jos olet lukenut mun leivontapostauksia, niin olet ehkä huomannut, että käytän leivonnassa aina voita. Margariinin käyttäminen ei tule edes mieleen. Tykkään voin mausta ja kun leivon, haluan että leivonnaiset maistuvat mahdollisimman herkullisilta. Terveysasioita en leivonnassa yleensä pahemmin mieti, kun ei täällä meillä leivonnaisia kuitenkaan joka päivä syödä. Leivontaresepteissäkään ei nykyään enää margariinista puhuta mitään. Kun selasin 1960-luvun reseptikirjaa huomasin, että voin tilalla luki aina margariini. Mulla on sellainen mielikuva, että vielä vuosituhannen alkupuolen resepteissä margariini mainittiin usein vaihtoehtona voille, mutta jossain vaiheessa noin 10-15 vuoden aikana se on tipahtanu lähes kokonaan pois leivontaresepteistä. Havahduin taas margariinin olemassaoloon, kun katsoin This Morning -ohjelman leivontaosiota, missä käytettiin yllättäen margariinia voin sijaan tuomaan taikinaan pehmeyttä ja keveyttä.

Mä aloin pohtia voin kulutusta, kun parina päivänä mulle iski kauhea voinhimo ja laitoin kaurapuuroihini oikein kunnon voisilmät. Mä annan tuollaiselle mieliteolle heti periksi. En kai näe tarpeeksi pätevää syytä kieltää voita itseltäni, varsinkin kun kokemuksesta tiedän, ettei ekstravoita tee montaa päivää putkeen mieli. Entä, jos kroppa kertoo, mitä se tarvitsee ja sitä pitää kuunnella? Ohimenevä suolanhimo voi myös joskus iskeä ja silloinkin kuuntelen kehoani. Mun mielestä on täysin järkeenkäypää, että keho viestittää vitamiinien ja kivennäisainden tarpeesta niin, että jotain ruokaa alkaa tehdä mieli. Siitäkin aiheesta löytyy tutkimustietoa puolesta ja vastaan niin kuin kaikesta muustakin ravitsemukseen liittyvästä.

Innostuin päivittämään tietouttani rasvoista sen verran, että luin Harvard Public Health -lehden artikkelin Is Butter Really Back ja jatkoin sieltä ympäri maailmaa erilaisten tutkimustulosten sakeaan viidakkoon. Pari tuntia myöhemmin olo ei ollut kovinkaan paljoa valaistuneempi. Ristiriitaista tietoa löytyy paljon, joten olit mitä mieltä tahansa, niin löydät kyllä jostain tutkimuksia vahvistamaan käsityksiäsi.

Toinen sysäys tälle pohdinnalle tuli erään amerikkalaisen suurperheen äidin Youtube-kanavalta, missä hän kokkailee perheelleen eläinrasvoja kaihtamatta. Löysin hänen videonsa, kun etsin tietoa erilaisten leipien leivonnasta. Siellä isketään isoja voilohkareita pannuun ja hän käyttää paljon myös laardia ruuanlaitossa. Hän mainitsi parissa katsomassani videossa, miten terveellisiä hänen käyttämänsä rasvat ovat, mutta ei kertonut sen tarkemmin siitä, mihin hänen käsityksensä pohjautuu. Ehkä hän on valaissut yleisöään asiasta jo aiemmin. Mä jäin vähän ihmeissäni seuraamaan, miten paljon eläinrasvaa hänen kokkailuihinsa uppoaa. Mun voisilmät eivät ole mitään sen rinnalla!

Ruoka- ja terveystrendejä tulee ja menee. Eilisen pahis voikin tänään olla taas terveellistä syötävää uusien tutkimusten valossa. Niin taisi käydä esimerkiksi mun suurimmalle herkulle, perunalle. Mulla ei ole koskaan ollut mitään erityistä ruokavaliota, enkä jaksa aktiivisesti seurata alati muuttuvia ravitsemussuosituksia. Kyllä mua terveysasiat silti kiinnostaa ja olen tietoinen tarvittavista vitamiineista, erilaisista rasvahapoista jne., mutta eivät ne mun mielessä jokaisen suupalan kohdalla pyöri. Mä luotan aika pitkälle siihen, että suht monipuolisesta kotiruoasta saa lähestulkoon kaiken tarvittavan, eikä mitään haitallista tule syötyä liikaa. C-vitamiinia otan välillä purkista, kun en voi esim. sitrushedelmiä syödä ja D-vitamiiniakin yritin lisätä näin pimeään talviaikaan, mutta keho taisi sanoa ”ei kiitos”. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Miten sinä suhtaudut voihin? Pidätkö sitä vaarallisena?

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved