Vettä tulee ties monettako päivää peräkkäin ja lumipeite on sulanut vauhdilla. Mä kaipaan kunnon talvea takaisin, mutta on tässä säässä hyvätkin puolensa. Polttopuita kuluu vähemmän, kun takkaa ei tarvitse lämmittää niin usein kuin pakkaskeleillä. Ja meillä kun ei ylenpalttisesti klapeja ole. Sähkön hinta on myös ollut kohtuullisemmalla tasolla, kun on ollut leutoa, tuulista ja kosteaa. Upeat auringonlaskut ovat näkyneet parvekkeelle paremmin, kun puut ovat lumettomia. Ja mikä ihan parasta, sade ropisee kattoikkunaan! Mä niin rakastan sitä ääntä. Ropina kuuluu hyvin käytävän ikkunasta makuuhuoneeseen. Siihen on ihana nukahtaa.

Viimeisetkin joulukoristeet lähtivät Nuutinpäivänä, nyt joulusta muistuttavat vain glitteristä kimaltelevat matot. Kunnon siivouksen aika siis. Saa nähdä milloin tulee imuroinnin vuoro, mä kun aloin siivoamaan ensin keittiön kaappeja. Tuli ilmi, ettei tänä vuonna varmastikaan tarvitse ostaa tomusokeria eikä kanelia. Sen verran reilusti niitä sotkuisista kaapeista löytyi. Mä en suunnitellut aloittavani suursiivousta uuden vuoden koitettua, nyt vain sattui olemaan korkea aika. Todellakin. Mä en enää huijaa itseäni kuvittelemalla, että tulevaisuudessa kaapit pysyvät kauniissa järjestyksessä. Niin tuskin tulee tapahtumaan. Enkä missään nimessä tee moisia uudenvuodenlupauksia rikottavaksi. Sen verran yritystä on kuitenkin oltava, etten parin kuukauden päästä huomaa jotakin elintarviketta taas kertyneen kaappeihin ylenmäärin. Onneksi sokerit ja mausteet pysyvät käyttökelpoisina niin pitkään, ettei tarvitse mitään hukkaan heittää.

Tammikuussa mun huomio kiinnittyy sisustusjuttuihin. Kun joulu on siivottu pois, palaavat mieleen taas ne suunnitelmat, mitä olen ennen joulunaikaa tehnyt. Koti tuntuu koristeiden lähdön jälkeen oudon tyhjältä ja pelkistetyltä, mutta se inspiroi. Joulukuusen paikalle olen haaveillut puusohvaa ja portaikon seinät huutavat tauluja. Molempia olen kirppiksiltä katsellut jo pidempään, mutta sopivia ei ole vielä kohdalle osunut. Mä aloin toissavuonna keräilemään Jie Gantofta -tauluja. Ne ovat ruotsalaisia luontoaiheisia keramiikkatauluja. Sopivat tähän taloon mun mielestä tosi hyvin ja portaikkoonkin voisi pari ripustaa isompien taulujen sekaan. Olen löytänyt niitä kirppiksiltä mukavan edulliseen hintaan. Eivät varmaan ole tämän hetken kuumimpia trendejä.

Huonekasviparat saavat myös tammikuussa enemmän huomiota. Toisilla niistä menee yllättävän hyvin, toisilla huonommin. Niin kuin aiemmin täällä blogissa mainitsinkin, meillä on kotona otettu käyttöön kaikenlaisia ohjelmointeja pörssisähköön siirtymisen jälkeen. Yksi niistä on sellainen, että kun sähkö on tosi halpaa, menee alakerran lattialämmitys automaattisesti päälle. Tarkoituksena on, että rakenteet varaavat lämpöä silloin, kun sähkö on edullista. Tuo systeemi on muuten toiminut tosi hyvin, mutta kaikki huonekasvit eivät ole ilmeisesti tykänneet. Sähkön ollessa halpaa huoneilma on varmaankin lämmennyt ja kuivunut liikaa. Varsinkin silloin, kun takka on hohkannut lämpöä samaan aikaan. Anopinkielillä ei ole hätäpäivää, mutta rönsyliljat ja pesäraunioinen ovat kärsineet. Rönsyliljoista leikkelin kuivuneet lehdet pois ja uskon, että ne kyllä selviävät, mutta pesäraunioisen päivät taitavat olla luetut. Pesäraunioinen on saniaislaji ja saniaiset yleensä tykkäävät kosteammasta ilmasta, mutta tämä yksilö on pärjännyt jopa takan lähellä ihan hyvin. Rönsyliljoista en ole senkään takia kovin huolissani, kun mulla on yksi rönsylilja rönsyjä täynnä. Siitä saisi varmaan parikymmentä uutta kasvia ja pian olisi parturoinnin aika.

Mä niin toivon, että tämä talvi ei nyt ollut tässä. Hieman kylmempää säätä on ainakin luvattu ja jospa ensi viikolla saataisiin lisää luntakin. En toivo hirmupakkasia sähkönkulutuksenkaan takia, mutta kimaltelevat hanget ja pikkupakkanen olisivat tervetulleita.

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved