Mä mietin pitkään mitä laittaisin olohuoneen seinälle portaiden yläpuolelle. Ensin oli harkinnassa taulu tai useampikin. Mieleisiä ei kuitenkaan tullut vastaan, enkä ihan tarkkaan oikein edes tiennyt mitä etsin. Hinnallakin oli tietysti väliä ja ensisijaisesti etsin kirppistavaraa. Naturalistinen taide vetää mua yleensä eniten puoleensa, mutta tuossa kohdassa olevaa taideteosta ei pääse kovin läheltä ihailemaan, joten pienet yksityiskohdat eivät erotu hyvin. Ostin aiemmin yläkerran käytävälle raidallisen raanun kirppikseltä ja kun taulua ei löytynyt, ajattelin etsiä myös rappusten päälle raanun. Se osoittautui kuitenkin liian haasteelliseksi tehtäväksi. Raanut olivat usein liian pieniä tai sitten värit eivät sopineet tilaan. Niissä käytetään paljon aika räikeitäkin sävyjä, mitkä eivät tuohon kohtaan käy. Paikka on niin keskeinen ja ympäröivä sävymaailma sellainen, että ne hyppäisivät sieltä liian voimakkaasti silmille. Olohuoneen väripalettiin kuuluu luonnollinen puunsävy, tummanruskea, vihreät ja malva (mauve). Luonnonvalkoista ja mustaa saa olla pieninä ripauksina. Ei siis ihan helppo homma löytää just sopivaa. Kun raanua en kirppiksiltä löytänyt, siirryin katselemaan ryijyjä. En ollut aiemmin ottanut ryijyä harkintaan, kun mielessäni pyöri muutamat näkemäni mallit, mitkä eivät olleet silmääni miellyttäneet yhtään. Jotenkin sitten ajattelin, ettei ryijyistä sopivaa löytyisi. Pidin niitä myös hintavina raanuihin verrattuna. Kyllähän ne useimmiten ovatkin raanuja kalliimpia, mutta kun miettii millainen työ ryijyssä on, niin ei se ole mikään ihme. Hyvin erilaisia taideteoksia ovat, eikä niitä oikein voi keskenään verrata.

Etsinnässä kului aikaa, kun halusin, että ryijy on just eikä melkein sopiva. Niin kuin olen aiemminkin täällä blogissa kertonut, etsin mieluummin sisustusjuttuja kaikessa rauhassa kuin ostan jotain, mikä ei täysin miellytä. Maltillisuus vihdoin palkittiin, kun kuukausien etsinnän jälkeen nettikirppikseltä löytyi juuri sopivan näköinen ryijy. Oli aamuyö ja kiire nukkumaan, niin päätin, että laitan myyjälle viestin heti herättyäni. Vähän jäi hinta mietityttämään ja sitten kun seinävaatteesta on kyse, pitää kysellä millaisessa tilassa on ollut ennen kuin lyö kaupan lukkoon. Esim. tupakansavun hajua on vaikeaa saada ryijystä pois. Ripeämmin olisi kuitenkin pitänyt toimia, sillä ryijy oli jo varattu, kun laitoin myyjälle viestin! Kuvittelin, ettei sitä kukaan yön aikana veisi ja uskaltauduin nukkumaan. Mua harmitti niin paljon! Tuntui, että ryijy näytti levännein silmin vieläkin täydellisemmältä. Tässä vaiheessa mulle oli täysin selvää, että juuri sellainen ryijy oli saatava, mikään muu ei kelpaisi. Mä niin kirosin hidasteluani! Myyjä ei tiennyt ryijyn nimeä, mutta oli niin ystävällinen, että antoi mulle luvan käyttää hänen kuvaansa etsimiseen. En ehtinytkään somessa kauaa huhuilla, kun mulle tarjottiin samanlaista ryijyä! Olin onnekas, sillä ryijy ei ole niitä kaikista yleisimpiä.

Ryijytietäjät osasivat kertoa mulle, että kyseessä on A.W. Raition 1930-luvulla suunnittelema ryijy nimeltä Mitt hem är min borg, Kotini on linnani. Myyjällä ei ollut tarkempaa tietoa ryijyn historiasta, mutta epäili, että se on tehty 1940-luvulla.

Ryijy on yllättävän painava. Puinen keppi antaa hieman periksi ja saa ryijyn näyttämään vinolta, joten sille pitää etsiä jämäkämpi tanko. Myös lankoja pitää vielä vähän suoristella. Tuohon kohtaan ripustaminen oli sellaista puuhaa, etten halua todistaa sitä turhan montaa kertaa, joten suoristelen sitten, kun olen löytänyt ryijylle uuden tangon. Tuonne korkeuksiin pitää mennä heilumaan kapeahkojen puiden päälle. Onneksi mulla on apuri, jossa on enemmän nuorallakävelijän vikaa!

Ryijyssä on todella kauniin pehmeät sävyt. Mietinkin olisiko villalanka värjätty kasviväreillä. Värit istuvat hyvin sisustukseen ja aihekin on tänne metsän keskelle just sopiva.

Oon niin onnellinen, että ryijynmetsästys päättyi näin hyvin. Sen opin, että koskaan ei saa olla liian väsynyt viemään kirppiskauppoja loppuun!

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved