Viikonloppuna saatiin vihdoin ja viimein sadetta! Helleputki on jatkunut täällä ikuisuuden. Siltä se ainakin musta tuntuu. En seuraa lämpömittaria tarkkaan joka päivä, mutta en kai voi hirveän väärässä olla, jos väitän, että reilu kolme viikkoa on kuumuutta kestänyt. Ja ennen viime viikonloppua ei helleputken aikana ollut satanut ollenkaan. Lauantaina sitten vihdoin iski oikein kunnon ukkoskuuro rankkasateineen. Jyrisi niin, että talo tärisi. Niin ihanaa, kun pölyinen ilma raikastui ja tuulenpuuskat hieman viilensivät. Mä koitan tietysti välttää turhaa ulkona pyörimistä, kun ukkonen on ihan päällä, mutta nyt oli pakko mennä parvekkeelle ja nauttia hetki virkistävästä tuulen tuiverruksesta. Sen verran voimakkaasti salamoi ja jyrisi, etten viitsinyt hetkeen sähkölaitteita käyttää, joten sisätiloissa oli aika tukalaa, kun ilmalämpöpumput eivät olleet viilentämässä. Mä yritän välttää olemasta ihan Debbie Downer koko kesää, mutta pakko on tässäkin kohtaa mainita miten paljon inhoan hikistä hellekeliä. Onneksi loppuviikolle on viileämpää säätä luvattu.

Valtava kukkamäärä on tuonut paljon silmäniloa kurjan kuumuuden keskelle. On todella epätyypillistä, että niin monet pihan puut, pensaat ja perennat kukkivat samaan aikaan. Harmillisen nopeasti kukinnat menevät näin kuumalla säällä ohi, mutta nautitaan nyt!

Kirsikkapuu on kukkinut aina ennen omepuuta, mutta nyt omenapuu ehti ensin. Saa nähdä tuleeko omppuja tänä vuonna. Viime vuonna ei tullut satoa ollenkaan, vaikka puu oli kukkia täynnä.

Pieni kirsikkapuu kukkii yllättävän runsaasti, vaikka kasvaa tosi varjoisassa paikassa. Mitään suurta satoa ei ole koskaan tullut ja viime vuonna siinä ei montaa kirsikkaa kasvanut. Nyt oli ainakin lupaava kukinta. Mä en ole edellenkään täysin varma, mikä lajike on kyseessä, mutta hapankirsikoita mun ymmärtääkseni ovat. Niinä vuosina, kun kirsikoita on enemmälti tullut, olen mennyt korjaamaan satoa liian myöhään ja kirsikat ovat ehtineet jo mennä parempiin suihin. Taitavat olla lintujen suosikkiherkkua.

Idänvirpiangervot kukkivat yleensä täällä vasta kesäkuun puolenvälin paikkeilla, mutta lämpimän sään vuoksi ovat nekin nyt jo täydessä kukassa. Alkaa itse asiassa olla kukinta jo lopuillaan. Kirjoitin muutama vuosi sitten jutun idänvirpiangervosta ja norjanangervosta, ovat molemmat todella näyttäviä koristepensaita. Idänvirpiangervot ovat kasvaneet täällä ihan valtaviksi, mutta en ole niitä silti yhtään vielä leikellyt. Tykkään niin paljon niiden kukista ja kaunis on lehdistökin.

Mä huomasin toissapäivänä katsellessani yön hämärässä ikkunasta, että pensaassa, missä en ole ikinä yhtäkään kukkaa nähnyt, näkyi väriä. Kirmasin seuraavana päivänä innoissani katsomaan ja löysin syreenin kukkia! Mikä ihana yllätys! Pensas pysyi monta vuotta pienenä ja kasvaa sen verran piilossa, että mun ei ole tullut sen lehtiä koskaan hirveän tarkkaan tutkittua ja mietittyä mikä pensas on kyseessä. Syreeni on ollut mun toiveissa pitkään ja toinkin tänne mukanani pienen alun edellisen kotipihan syreenistä, mutta se tuli istutettua liian varjoisaan paikkaan. Oltiin just vasta muuttamassa, enkä osannut kunnolla hahmottaa millaiset valo-olosuhteet istutuspaikalla vallitsee.

Syreenin kukinnot haalistuvat nopeasti näillä keleillä. Oletan, että ne olisivat viileämmässä pysyneet tummemman liiloina pidempään. Tai sitten tämän syreenin kukat ovat hieman vaaleampia kuin edellisen kodin puistosyreenin.

Montaa kukintoa syreenissä ei vielä ole, mutta ehkä se nyt innostuu, kun sille on korkeuttakin tullut yhtäkkiä reilusti ja oksat ulottuvat nyt paremmin auringonvaloon.

Ihanan kukkaisaa kesäkuuta!💜

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved