Pihaan oli jo todellakin korkea aika saada kerros uutta maa-ainesta, kun vanha, vuosikymmeniä sitten levitetty sora alkoi jo olla tipotiessään ja rikkaruohot rehottivat. Viimeinen piste iin päälle oli se, kun traktorilla suhattiin pihassa edes takaisin juuri silloin, kun maa oli kosteimmillaan ja osa pihasta meni mutavelliksi.

Kaikki tapahtuikin tosi nopeasti, kun maanrakennusfirma ilmoitti, että voisivat tulla tekemään työn jo kahden päivän kuluttua tiedustelusoitosta, jos haluamme. Ja todellakin halusimme pihan kuntoon mahdollisimman pian, joten siitä alkoi vimmattu maa-ainesasioista googlettaminen ja nettikeskustelujen selaaminen. Mielipiteitä oli taas tietysti niin monia kuin keskustelijoitakin, eikä selkeää tietopakettia kaikista maa-aineksista oikein löytynyt, mutta jotain tolkkua sentään asiasta saatiin. Mä en ollut koskaan aiemmin erilaisiin maa-aineksiin perehtynyt, enkä tiennyt millaista minkäkin niminen aines tarkkaan ottaen on. On soraa, sepeliä, kalliomursketta, kivituhkaa, singeliä ja vaikka mitä. Ja vielä erilaisia raekokoja, -muotoja ja värejä. Siinä olikin äkkiseltään pohdittavaa. Joskus aluksi tosi yksinkertaiselta vaikuttava asia voikin mutkistua kummasti. Myös kustannukset piti tietysti ottaa huomioon. Koko pihan ja pihatien päällystäminen ei ole halpaa hommaa, joten valinnan on tärkeää mennä nappiin, sitä ei nimittäin ihan heti uusita!

Alue, minne uutta maa-ainesta haluttiin oli helppo rajata, sillä päädyttiin noudattelemaan vanhoja linjoja. Hieman epäselviin kohdissa kukkaruukut toimivat rajamerkkeinä.

Maa-aineksen valinnassa piti siis ottaa huomioon käytännöllisyys pihan kaikissa osissa, esteettisyys ja hinta. Valikoima vaihtelee paljon eri firmoilla ja alueittain. Kiviaineksissa on esimerkiksi värieroja eri puolilla Suomea. Meillä maa-ainesta tuli tasaisen parkkipaikan lisäksi myös mäkeen ja pihatielle. Aines, mikä sopii hyvin tasaiselle maalle, ei välttämättä ole mäkeen paras mahdollinen. Pihasta haluttiin tietysti yhtenäinen, joten valittiin yksi maa-aines koko alueelle.

Me asutaan metsän keskellä, eikä pihamaa ole ikinä tarkasti parturoitu, vaan pikemminkin luonnollisen rönsyilevä. Halusin maa-aineksen sulautuvan mahdollisimman hyvin ympäristöön ja näyttävän ”sinne kuuluvalta”. Esimerkiksi harmaa sepeli näyttäisi mun mielestä liian ”siistiltä” ja kaupunkimaiselta. Se sopii myös mun mielestä paremmin modernimman talon pihaan. Nämähän ovat vain tällaisia mun mielikuvia, mistä moni on varmasti eri mieltä.

Kaikki seikat huomioon ottaen päädyttiin luonnonsoraan, missä raekoko on 0-16 mm. Kuorma-auto kaatoi soran pihaan, se levitettiin kaivinkoneella ja tiivistettiin lopuksi jyrällä. Koko homma kävi yllättävän nopeasti, vain pari tuntia ja piha oli valmis. Mua vähän harmitti kun vanhasta, mun tarkasti suojelemasta, kuusesta oli lähtenyt oksa ilmeisesti kauhan mukana, mutta ymmärrän, että työskentely sen alla on varmaan ollut hieman haasteellista. En ollut työntekoa koko aikaa seuraamassa ja on ihan mahdollista, että oksa oli lähtenyt muusta syystä. Se oli saattanut irrota edellispäivän navakassa tuulessa ja tippunut vasta myöhemmin alas tai ehkä soraa tuoneella kuorma-autolla oli liikaa korkeutta ja oksa otti siihen kiinni. Siitä tuli kuitenkin mieleeni, että kannattaa ehkä ilmoittaa työntekijöille, jos pihamaalla on jokin kasvi, mitä pitää erityisesti varoa. Mä olin positiivisesti yllättynyt siitä, etteivät ihan pihatien vieressä kasvavat vuorenkilvet olleet vahingoittuneet ollenkaan.

Mä osasin odottaa, että soran väri on aluksi aika vaalea ja tummuu vasta ajan myötä. Hienoa ainesta on hieman enemmän kuin oletin ja ensin ihmettelin, että onko seassa isompia kiviä ollenkaan, kun katselin jyrättyä pintaa. Kyllähän siellä niitä kiviäkin seassa on, mutta ovat nyt aluksi jyrän jäljiltä piilossa. Soran levityksen jälkeen ei ole vielä satanut kertaakaan ja odotankin mielenkiinnolla millaiselta piha näyttää sateen jälkeen, kun hienoa ainesta huuhtoutuu pois kivien päältä ja sora tiivistyy entisestään. Pinta näyttää nyt niin hiekkaiselta, että ehdin jo miettiä, että onko piha kunnon sateen jäljiltä ihan velliä.

Sellaisen vinkin myös antaisin, että kannattaa miettiä mitä vastaa, kun maanrakennusfirmasta kysytään, että jätetäänkö ylimääräinen sora pihaan. Kun soraa oli levitetty vasta parkkipaikalle, mun silmiini näytti siltä, että se saattaa jopa loppua kesken, joten en olettanut sitä paljoa jäävän. Ajateltiin, että on ihan hyvä, jos sitä pikkuisen jää yli, niin voidaan sitten itse vielä lapiolla joihinkin kohtiin levittää, jos tarvetta on. Ei meille tullut mieleen, että soraa jäisi noin paljon! Kuvasta on ehkä vähän vaikeaa kasan kokoa hahmottaa, mutta sitä on melkein mun korkuinen läjä, eikä meillä ole juuri nyt tiedossa mitään isompaa tarvetta soralle. Siinä se nyt on etupihalla silmissä koko ajan ja mä kun koitan saada aikaan mahdollisimman siistin pihan kesäksi. Ja viehän se myös parkkipaikalta jonkin verran tilaa. Tuota aluetta ei tietenkään myöskään voitu jyrätä, mutta eiköhän sora tuon kasan alla tarpeeksi painu. Siinä onkin sitten pikkuisen kärräämistä, jos tuon keon meinaa vauhdilla takapihalle piiloon siirtää. Se jäi epäselväksi, että olisiko ylimääräisen soran kuskaamisesta pois tullut paljoa lisähintaa. Moka on siis ihan meidän oma, ei firman. Jos siis on vaikka juhlat tulossa ja haluaa, että piha on heti siisti, eikä ole halua tai aikaa alkaa soraa kärräilemään, niin kannattaa pyytää viemään ylimääräiset pois.

Mä teen päivityspostauksen kuvien kera, kun on saatu sadetta ja pinta tiivistynyt. Kerron sitten kuljetaanko täällä hiekkavellissä vai onko pinta kovettunut hyvin. Mä siistin vielä vähän reunoja ja vien lisää soraa roska-astian eteen. Niin ja kohotan kuntoa lapioimalla ja kuskaamalla kottikärryillä tuota sorakekoa jonnekin piiloon odottamaan sitä hetkeä, kun keksitään sille käyttöä.

Kuvat ©Amalian maailma-blogi 
Photos ©Amalian maailma blog
All Rights Reserved