Aloitin kesällä juttusarjan pihan pensaista ja perennoista ja ajattelin nyt jatkaa, kun on juuri sopiva istutusaikakin. Syksyllä maa on kostea, joten kasteluntarve on pienempi. Myös istutuskuoppien tekeminen sujuu vaivattomammin, kun maa on muhevaa. Ensimmäisessä osassa esittelin koivuangervon ja idänvirpiangervon, nyt siirrytään vaihteeksi punakukkaisiin angervoihin. 

Keijuangervo, latinankieliseltä nimeltään Spiraea japonica ’Little Princess’, on matalakasvuinen koristepensas, joka viihtyy auringossa ja puolivarjossa. Sen lehdet ovat kirkkaanvihreät ja kukat vaaleanpunaiset. Hieman hattaramaiset kukinnot alkavat täällä meillä avautua kesäkuun lopulla (vyöhyke 3, paikka aurinkoinen). Useammankin puutarhamyymälän nettisivuilla keijuangervon sanotaan kukkivan syksyyn asti, mutta täällä kukkiminen on ohi elokuun alkuun mennessä.

Keijuangervo, Spiraea japonica ’Little Princess’.

Keijuangervo kestää ilmeisen hyvin alasleikkaamisen. Tämän pihan keijuangervo oli  juuri leikattu ihan alas, kun muutimme tänne ja heti seuraavana vuonna kasvua ja kukkia tuli runsaasti.

Keijuangervon pitkät heteet saavat kukinnot näyttämään pörröisiltä.

Keijuangervon kasvutapa on tiheä ja hieman pallomainen, joten siitä saa hyvän aidanteen. Se on kaunis keväästä syksyyn. Kukkien kuihduttua sen lehdet saavat tummanvioletin tai punertavan syysvärin.

Keijuangervon syysväritystä.

Tummaruusuangervo, Spiraea japonica ’Anthony Waterer’, aloittaa kukintansa keijuangervon jälkeen, heinäkuun puolenvälin paikkeilla.  Sen kukat ovat syvän ruusunpunaisia ja lehdistö kirkkaanvihreä. Se kasvaa suurinpiirtein yhtä korkeaksi kuin keijuangervo (n. 60 cm), ehkä hieman korkeammaksi.  

Tummaruusuangervon nuppuja avautumassa.

Tummaruusuangervo Spiraea japonica ’Anthony Waterer’.

Tummaruusuangervo ei ilmeisesti ole ihan niin talvenkestävä kuin keijuangervo. Keijuangervon pitäisi pärjätä nelosvyöhykkeelläkin, mutta tummaruusuangervolle suositellaan vyöhykkeitä 1-3.  Jostain luin, että tummaruusuangervo voi saada kylminä talvina talvivaurioita ykkösvyöhykkeelläkin.
Tummaruusuangervo pärjää, keijuangervon tavoin, niin aurinkoisella kuin puolivarjoisallakin kasvupaikalla. Ainakin täällä (puolivarjoisalla paikalla) tummaruusuangervon kukinta-aika on hieman pidempi kuin keijuangervon. Molemmat kukkivat saman vuoden versoilla.

Tummaruusuangervon kukkien marjaisa väri sopii hyvin loppukesään.

Tummaruusuangervo ei ole kasvutavaltaan niin tiheä ja pallomainen kuin keijuangervo. Keijuangervossa on tiheämmin kukintojakin, mutta tummaruusuangervon kukintojen väri on niin huomiota herättävä, että pensaat ovat näyttäviä, vaikkakin hieman harvempia. Syksyllä tummaruusuangervo leiskuu upean punaoranssina.

Tummaruusuangervo taitaa olla tämän hetkisistä pihan angervoista suosikkini. Pidän sen syvän sävyisistä kukinnoista eniten, mutta on keijuangervokin ihana. Tai kaikkihan ne ovat! Syysihmisenä tummasävyiset kukat kuitenkin usein miellyttävät silmääni eniten ja tummaruusuangervon kukinnot myös sulostuttavat pihaa pisimpään, minkä jälkeen saan nauttia vielä sen upeasta syysväristä.