Vielä ei täällä blogissa kunnolla sukelleta syksyyn, vaikka syyskuun puolella jo mennään. Mieli kyllä tekisi. Syksy on nyt vähän niin kuin himoittu jälkiruoka. Annetaan sen odottaa vielä hetki, aterioidaan ensin ihan rauhassa ja sitten herkutellaan oikein kunnolla. Sää on vielä ihan kesäinen, aurinko paistaa ja lämpötilan pitäisi taas kivuta pariinkymppiin. Kesäkukat voivat mainiosti, jotkut ovat vasta päässeet kunnolla kukkaan. Kaikki on vielä rehevää ja vihreää. Vain muutama keltainen koivun lehti on tipahtanut pihamaalle hämäämään kantarellien poimijoita.

Calliope-pelargoni Dark Pink vasta aloitti kukintansa pari viikkoa sitten, sillä se oli vaurioitunut pahasti kuljetuksessa.

Tähtisilmä, Osteuspermum, kuului myös myöhäisten kukkijoiden joukkoon samasta syystä.

Verbena piti lepohetken kukinnasta taimien siirron jälkeen, mutta on nyt innostunut kukkimaan vielä runsaammin. Hieman pääsi sade kukkia kurittamaan, mutta kauniita ovat silti.

Olen korjannut pihasta satoa pitkin kesää, mutta nyt on aika tehdä täydellisempi keräys. Yrttilaatikoista löytyy basilikaa, oreganoa, viherminttua, ruohosipulia, viinisuolaheinää, sitruunamelissaa ja kehäkukkaa. Erillisessä ruukussa kasvaa vuosia sitten lahjaksi saamani ihanan tuoksuinen mysteeriminttu. Pakastan suurimman osan yrteistä, oreganoa myös kuivaan nipuissa. Jotkut yrtit pakastan sellaisenaan, jotkut öljyssä.

Tämän mintun lajiketta en tiedä. Se tuoksuu paljon voimakkaammin kuin viherminttu, muttei kasva niin korkeaksi kuin piparminttu, ehkä se on jonkinlainen risteytys. Tuoksu on aivan ihana!

Kehäkukkaketo rönsyilee jo kehikosta ulos. Kasvatin kehäkukkaa nyt ensimmäistä kertaa ja olen sen esitykseen todella tyytyväinen. Kuten aiemmassa jutussa mainitsin, kunnianhimoisena suunnitelmanani on valmistaa kehäkukkavoidetta. Kerään siis kaikki kuivuneet kukat talteen sitä varten.  Jos säät suosivat, saattaisin hyvinkin saada kasaan tarvittavan terälehtimäärän. Kukkia ja nuppuja on nyt runsaasti eli toivoa on. Kylvin kehäkukkaa myös molempiin yrttilaatikoihin väriä tuomaan ja kakunpäälliskukkasiksi. (Yrttilaatikoista ja kasvatuskehikosta lisää juttua täällä.)

Pieni kehäkukkaketo kasvatuskehikossa.

Orange Flash-kehäkukkalajikkeen kukat ovat kauniin pehmeäsävyisiä, värit vaihtelevat persikanvärisestä kerman sävyihin. Terälehtien alapuoli on tummempi.

Viralliselta nimeltään Calendula officinalis Orange Flash.

Omenasato odottaa myös kerääjäänsä. Pihassa on vain yksi omenapuu, joten mitään valtavaa satoa ei ole luvassa, mutta kyllä siellä muutama oksa notkuu omppujen painosta. En tiedä, mitä lajiketta puu on, joten omenille sopiva käyttötarkoitus on vielä hämärän peitossa. Muistuttaa Valkea kuulasta, mutta varma en ole.

Pihan vadelmasadon kanssa kävi köpelösti. Kun en ihan heti ehtinyt toimia, olivat ne jo menneet huonoiksi tai parempiin suihin. Se hieman harmittaa, mutta onneksi olen saanut vähän vadelmaa muualta, niin saan sentään vadelmakakun tehtyä.

Olen kaukana sieniasiantuntijasta, mutta kantarellin sentään tunnistan. Ja niitähän löytyi! Se oli tiedossa, että yhteen kohtaan pihaa niitä on aiempina vuosina tullut, mutta pitkän ruohikon seassa muhikin oikein kantarellipommi! Todellisen kultasuoneen iskettiin. Ensin näytti siltä, että siellä täällä on muutama yksilö, mutta niitähän löytyikin hyvin pieneltä alueelta kaksi ämpärillistä. Piti illansuussa käydä nappaamassa rasiaan muutama, mutta siellähän sitä kyykittiinkin yöhön asti.

Hämärähommia. Vanha lukulamppu toimi kätevästi poimintavalona. Kuvien laatu on heikko, kun olin hieman tulisilla hiilillä hiirulaisten pörrätessä!