Oi ihana sinivuokkojen aika! Tänä keväänä osasin jo odottaa vuokkojen viehkoa valtakautta, mutten ihan tällaista sinivuokkomerta olettanut näkeväni. Vuosi on selvästikin ollut niille suotuisa. Talon viereltä nouseva rinne sädehtii sinisenään iltapäivän auringossa ja pienempiä rykelmiä löytyy ympäri pihaa. Kerätä en niitä raaski, vaan käyn ihailemassa ja kuvailemassa paikan päällä. Luin jostain, että sinivuokkotupas saattaa elää jopa viisikymmentävuotiaaksi. En tahdo niiden leppoisaa eloa mennä horjuttamaan varsia katkomalla, vaikkeivat rauhoitettuja enää olekaan. Ei luonnon avokätiseen tarjontaan pitäisi itsekkyydellä vastata. Ja minulla on vieläpä suora näköyhteys vuokkorinteeseen olohuoneen ikkunasta.

Sinivuokkojen väri vaihtelee maan happamuuden mukaan. Sinivuokon punaista värimuunnosta en ole täällä nähnyt, mutta kaikkea muuta syvän tummansinisestä hyvin vaaleaan laventeliin.

Sininen, violetti ja liila ovat löytämässä tiensä nyt sisustukseenikin, mikä tuntuu oudolta. Olen karttanut noita sävyjä pitkään. 2000-luvun alku oli ainakin itselläni niin laventelinen, ettei samantyyppisiin sävyihin ole aiemmin pystynyt yhtään palaamaan. Liilaa oli vaatteissa, luomiväreissä ja hiusnipsuissa. Kaikkialla. Nyt aika alkaa ilmeisesti olla vihdoin kypsä pienelle sinisävyjen ripottelulle.

Laivamuki on tunnearvokas matkamuisto, mutta sinivapaassa kodissa se ei ole ikinä sopinut minnekään. Ehkä sekin nyt löytää paikkansa.

Vierashuone saa tummansiniset samettiverhot, joista aiemmin täällä jo mainitsinkin. En olisi valinnut sinisiä verhoja missään muussa kangasmateriaalissa, vaan nimenomaan tummansininen sametti houkutteli. Suosin samettia tällä hetkellä todella paljon. Hankin melkein jokaiseen huoneeseen samettiverhot. Tummanruskeaa, tummanvihreää ja sitten ne vierashuoneen tummansiniset. Myös samettisia pöytäliinoja ja tyynynpäällisiä löytyy eri väreissä. Sametti on verhokankaana ihanan raskasta, himmeästi hohtavaa ja kauniisti valuvaa. Se tuo minusta kotoisen lämmintä tunnelmaa myös sinisenä. Huoneen muut värit toki vaikuttavat. Tässä talossa lähestulkoon kaikki seinät ovat vuosikymmeniä lämpöistä sävyä kerännyttä hirttä. Sitä vasten voimakkaan värinen sametti näyttää mielestäni erityisen hyvältä. Varsinkin vihreä ja sininen. Vahvat värit saavat myös kinuskisten seinien parhaat puolet esiin.

Luonnollinen hirsi on minusta kaunein seinämateriaali. Minua ei kellastuminenkaan haittaa, melkeinpä päinvastoin. 

Punertava laventeli on kulkeutumassa olohuoneeseen tyynynpäällisten ja pienten koriste-esineiden muodossa. Se sopii mielestäni ihanasti yhteen vihreiden ja ruskeiden kanssa. Violetti samettipäiväpeitto löytää paikkansa makuuhuoneesta tummanvihreiden kankaiden luota tai vierashuoneesta.

Jos haluaa kokeilla jotain aiemmin karttamaansa väriä sisutuksessa, kannattaa sitä ujuttaa sekaan ensin pieninä annoksina. Verhot ovat niin suurialaiset ja usein kalliitkin sisustuselementit, ettei niistä ehkä kannata aloittaa, vaan testailla ensin vaikka parilla koristetyynyllä. Uskaltauduin hankkimaan siniset verhot vierashuoneeseen, koska vietän siinä huoneessa vähiten aikaa. Se on juuri sopiva kokeiluhuone. Saa nähdä saavatko olohuoneen pienet laventelisirottelut jatkoa.